✔️𝗠𝗥 𝗣𝗥𝗘𝗦𝗜𝗗𝗘𝗡𝗧

002

Toinen

Heräsin hyvään ruuantuoksuun ja siihen, kun kevään aurinko heijastaa kaihtimeitten lävitse isoon huoneeseen, missä en saanut hyvin nukuttua.

Avasin silmäni ja edessäni seisoi nuori palvelustyttö jotkut oudot vaatteet hänen käsissään. Lämpimästi hän hymyili ja pisti vaatteet sängylle.

Jennie: Hyvää huomenta neiti Wilson. Olen Kim Jennie ja olen täällä töissä palvelustyttönä. Pue ihan rauhassa ja tule alas syömään aamupalaa. Herra Kim odottaa sinua.

Sitten hän lähti tiukkoineen hameineen pois huoneesta niin kuin ei olisi koskaan käynytkään. Katsoin vaatteita sängyllä kummasti. Se oli pieni mekko, mikä juuri ja juuri menee perseeni päälle.

En halunnut pukea vaatteita päälleni vain puin ne eiliset likaset vaatteet, koska jos puen tuon mekon kaikki tuijottavat minua enkä tykkää tuijotuksista.

Menin alakertaan ja Namjoon oli jo ruokapöydässä pukupäällä. Hän ei viellä huomannut minua vaan tuijotti sanomalehteä samalla kun siemaili kahviaan.

Aria: Huomenta.

Sain vihdoin huomion mieheltä, joka suurilla silmillään tuijotti asuani. Pieni vivahde pettyneestä ja vihasta taisi käydä miehen silmissä.

Namjoon: Eikö palvelustyttöni antanut sulle vaatteita?

Aria: Anteeksi, jos mä en halua pukeutua kuin huora sun talossas, mutta mä en pue mekkoa päälleni, mikä just ja just peittää ison takapuoleni.

Namjoon: Sä et kyllä tule tuon näköisenä mun työpaikalle. Sä vain nolaat itses ja mut.

Aria: Näytänkö mä siltä, että kiinnostaako mua sun nolaaminen tai mun. Mua ei pätkääkään kiinnosta sun imagos ja minkälaisessa virassa sä olet. Mä pukeudun silleen, miten mä haluan.

Namjoon napsautti sormiaan huoneen suuntaan ja alkoi näyttämään siltä, että ihan kuin hän olisi syönyt chiliä.

Namjoon: Mene ennen kuin mä lähetän sut vankilaan samantien.

Luovutin toisen suhteen ja menin takaisin sinne huoneeseen, missä mekko edelleen oli koskemattomana. Tuijotin mekkoa kiukkuispäässäni ja viskasin mekon seinään. Istahdin sängylleni ja halusin vain huutaa kaiken vihan ulos.

Että mä vihaan tota jätkää!

Myöhemmin kuitenkin päätin nostaa mekon maasta, koska en tahdo päätyä vankilaan. Mielummin kuolisin täällä kuin katalassa vankilassa.

Puin mekon päälleni ja katsoin itseäni peilistä. Häpäisin koko näkyä ja halusin vain heittää koko mekon ikkunasta tai sitten polttaa sen. Se on niin pieni, että jos vedän sitä alaspäin rintaliivini näkyy ja jos vedän sitä takaisin ylös niin takapuoleni näkyy.

Hiljaisuudessa tuijotin peilikuvaani, kun Namjoon tuli huoneeseen ei enään niin kiukkuisena.

Namjoon: Mekko sopii sinulle.

Aria: Mä vihaan sitä.

Namjoon: Miksi? Mekkohan sopii sinulle.

Aria: Siksi, koska mulla on tässä epämukava olo. Tajuutko sä, että ei kaikki naiset halua esitellä kroppaansa miljoonien edessä.

Namjoon: Kuka sanos, että me ollaan menossa miljoonien eteen.

Aria: Haloo! Sä olet presidentti. Kamerat suorastaan roikkuu sussa. Ja melkein koko Korea katsoo uutisia ja sun lärviäs.

Namjoon: Milloin sä alat puhumaan mulle kunnolla?

Aria: Sitten, kun sä lähet kauas mun elämästä.

Namjoon tuli lähemmäs ja jouduin katsomaan ylös asti, koska mies oli pitkä kuin kerrostalo.

Namjoon: Mä voin viedä sut linnaan jos sä haluat.

Pysyin hiljaa, koska jos sanonkin jotain väärää joudun sinne pakosti.

Namjoon: Sitä vähän minäkin. Mennään sitten kyyti odottaa pihalla.

Namjoon antoi minun mennä ensin ja hän tuli perässäni.

Piti vain päästä talon ulkopuolelle, kun siellä oli kaikki paparazzit ja lehdet ja kaikki sen muut. Jotkut pyysivät hartaasti presidentiltä haastatteluja ja melkein tulivat päälleni.

Namjoon otti kädestäni kiinni ja veti nopeasti autoon, missä kuljettaja viesi meidät isolle talolle. Kuvaajat ja kaikki muut yrittivät juosta perässä.

Ennen kuin Namjoon irrotti kädestäni hän kuiskasi lujaa korvaani.

Namjoon: Sä joko käyttäydyt tuolla tai sä saat nukkua kellarissa. Tajusitko?

Nyökkäsin ja nopeasti otin käteni toisen otteesta.

Pian olimme isolla valkoisella talolla, missä meitä odotti lisää kuvaajia ja haastattelijoita. Onneksi sieltä tuli turvamiehiä, mitkä kulkisi kanssamme.
Namjoon pisti mustat aurinkolasit päähänsä ja menimme ulos autosta.

Mitä aijotte tehdä saadaksenne Korean paremmalle tielle? Mikä on teidän motiivi?

Kysymykset olivat peruskysymyksiä, mitä poliitikot haluavat tietää, mutta se yksi kysymys piti tunteeni pintaan.

Seurusteletteko te?