✔️𝗠𝗥 𝗣𝗥𝗘𝗦𝗜𝗗𝗘𝗡𝗧

008

Kahdeksas

Namjoon nk.

Nukkumisesta ei tullut mitään. Pyörien ja hyörien ja kylmähiki päässä eivät auttaneet nukahtamaan mitenkään. Minä vain pystyin ajattelemaan sitä kohtausta mihin päädyin saavuttuani kotiin.

Minä halusin luottaa häneen.

Ja nyt olen potkinut hänet pois talostani nytkun minulla oli joku muu seuranani kun jotkut palvelusväkeni ja kokkini. Ja muutama siivojat, mitkä käyvät täällä vain silloin, kun en ole kotona. Ei heistä paljoa iloa saa.

Olen aina ollut tämmönen erakko. Viihdyn paremmin yksin töitä tehdessä ilman, että joku tai jokin häritsisi minua sen enempää. Rakastan hiljaisuutta. Se on niin mukavaa, kun ei ole ylimääräisiä ääniä ympärillä. Se on rauhoittavaa.

Avaan silmäni ammolleen ja katson valkoista kattoani. Mieleeni saapuu uudelleen tyttö, jonka olen juuri potkinut ulos huushollistani, vaikka lupasin hänelle siipieni suojan. Voisin jopa väittää, että välitän siitä tytöstä. Hän on erilainen kuin muut, vaikka käykin joskus hermoille mutta olen aina ollut simmonen; herkkä hermoinen.

Nousin ylös lämpimän peiton alta ja pistin mustat tossut jalkaani, ja matkasin kohti toista makuuhuonetta talon toiseensiipeen, missä Aria nukkui. Jokin pieni sivahde toivoi tytön olleen siellä viellä.

Ja niin hän siellä istuikin, vaikka käskin hänen lähteä muutama tunti sitten.
Tyttö istui ison terassi ikkunan edessä sängyllä tuijottaen ulos kuutamoon ja sen ympärillä oleviin tuikkiviin tähtiin punaisilla poskilla ja väsyneillä silmillä.

Hän kuuli liikkeeni ja katsoi minua hitaasti kosteilla silmillä ja haavoittuneella sydämmellä.

Aria: Mä tiedän, että sä heitit mut ulos jo tunteja sitten. Mutta mulla ei ole mihin mennä. Enkä mä mielelläni sillan alle halua mennä.

Tuijotin tyttöä hiljaa kuunellen, mitä hänellä oli sanottavaa. Harkiten antaa hänen jäädä kattoni suojaan.

Namjoon: Ne olis varmaan muutenkin täynnä idiootteja.

Aria: Koko maailma on täynnä idiootteja.

Namjoon: Kiitos.

Aria: Ole hyvä.

Aria hymähti ilkeästi ja nousi seisomaan ottaen mustan kassin sängyltä ja valmis lähtemään ohitseni kunnes pistin käteni tuon eteen estääkseni tämän aikeet.

Namjoon: Aria Wilson.

Aria katsoi minua puristaen kulmiaan yhteen.

Namjoon: Pura kassis. Sä et ole menossa minnekkään.

Aria ylpeästi pisti kassin takaisin sängylle ja kääntyi takaisin minuun päin. Yllätyksenä tyttö tuli käsivarsiini ja halasi minua tiukasti; tämä tyttö on kyllä täynnä arvoituksia.

Aria: Söpöt tossut.

Namjoon: Kiitti.

Tyttö irrottautui halista ja katsoi minua silmiin.
Minun silmät kävivät siellä sun täällä hänen naamassaan. Silmissä, nenässä, korvissa, pehmeissä hiuksissa ja lopuksi vaaleanpunaisissa huulissa, jotka huusivat nimeäni.

Aria: Namjoon?

Luovutin itseni ja imagoni suhteen ja yhdistin Arian pehmeät huulet omieni päälle. Eikä kestänyt kauaa, kun Aria teki samoin kiepauttaen kätensä niskani taakse ja minä siirsin käteni selkään.
Tajusin kuinka paljon oikeasti tahtosin tätä. Tahtosin hänet. Yksinäiseen elämääni. Vain hänet. Täyttämään kriteerini ja täyttämään tyhjän aukon elämässäni.

Hänet minä tahtosin koko elämälläni.

————————————————

Sori ei ole tullu pitkään aikaan, mitään tähän kirjaan

Kohta on comeback meinaa. Kuka on innoissaan?
Mä ainakin❤️❤️