✔️𝗠𝗥 𝗣𝗥𝗘𝗦𝗜𝗗𝗘𝗡𝗧

005

Viides

Istuin sängylläni katsellen ulos parvekkeeni ikkunasta suoraan isoon mereen pulleilla ja vetisillä silmillä. Nämä on näitä aikoja, kun iskee ahdistuskohtaus kaikesta tästä. Ajatukseni vierisivät automaattisesti siihen, kun heräisin seuraavaksi vankilan kovalta pediltä ja saan kuulla, että olin itse tuotu presidentiltä.
Sitten ne ajatukset menivät kaksoisveljeeni ja niihin aikoihin, kun Namjoon puhui hänestä huonosti ja koko suvustani. Koko elämäni olen halunnut taistella sukuni kunniaa vastaan, mutta kai Wilsonit on täys idiootteja, jotka oikeasti kuuluisi vankilaan.

Uudet kyyneleet vierisivät poskillani ja yritän piilotella pitkillä hihoillani juuri minun tekemiä haavojani. Namjoon ei saa nähdä niitä ettei hän huolestu, mitä minä höpisen. Ei häntä kiinnostaisi mitä teen. Kunhan teen niitä juttuja, mitä hän tahtoo ilman vikisimättä.

Kuulin taas askeleita portaissa ja tunnistin ne heti naisen askeleiksi. Nuori palvelustyttö tuli huoneeseeni valkoiset pyyhkeet käsissään ja hymyili lämmintä hymyä välittämättä ikuisia silmiäni.

Jennie: Hyvää iltaa neiti Wilson. Toin teille puhtaita pyyhkeitä, jotta voisitte mennä kylpyyn. Kuulin pomolta, että olisit stressaantunut.

Aria: ...kiitos.

Palvelustyttö lähti huoneesta ja jätti pyyhkeet sängylle. En edes epäröinyt lämpimästä kylvystä hetkeekään vaan riisuin ja menin alakertaan.

Rentouttavan kylvyn jälkeen puin päälleni pitkähihasen ja shortsit ja menin alakertaan, jos kiltti presidentti syöttäisi vangilleen ruokaa.

Ennen kuin ehtisin keittiöön, Namjoon istui sohvalla rennot vaatteet päällä ja nautti hiljaisuudesta viski lasikädessään.

En edes tajunnut itsekkään, että jäin tuijottamaan miestä, joka oli niin mukavasti sohvallaan ja nautti elämästään.
Menin miestä läpi ja totesin miehestä, ettei hän niin huononnäköinen ole.

Namjoon avasi silmänsä ja katsoi minun suuntaan, joka oli tyhmänä seisonut ja tuijottanut toista kuin mikäkin patsas.

Namjoon: Voinko mä auttaa jotenkin?

Minun ei tarvitsenut vastata, kun mahani alkoi kurnimaan. Namjoon hymähti ja näytti sormillaan, että minun pitää seurata häntä.

Namjoon: Sopisiko leipä vai minun erikoisuuteni?

Aria: Mikä se olisi? Pilaantunut pihvi?

Namjoon: Ei.

Nostin kulmakarvojani.

Namjoon: Vaikka mulla on kokkeja niin kyllä mä osaan kokata.

Aria: Ai? Mistä oot oppinut, kokkikoulusta?

Namjoon: Itseasiassa Seokjin opetti.

Aria: Aa.

Namjoon katsoi silmiini ja huomasi kai minun turvonneet silmät.

Namjoon: Onks kaikki hyvin? Sä näytät ihan siltä, että sä olisit joko itkenyt tai allergiareaktio.

Aria: Ai ööm...oon vaan vähän väsynyt.

Namjoon: Okei.

Namjoon alkoi kokata ja oikeastaan se ruoka oli hyvää, mitä odotin. Ei hän kai mikään idiootti olekkaan sittenkään.

Lopuksi istuimme molemmat sohvalla. Katsoimme telkkaria ja huomaamatta olin nukahtanut siihen hänen viereensä. Mikä pahinta oli se, että nukahdin mieheen kiinni.

Minä siis makasin tuon päällä eikä hän oikeastaan välittänytkään siitä. Tunsin hänen pitkät sormet menevän hiuksiani pitkin, minkä takia menin enemmän syvälle uneen.
Tunsin, kun hän pisti päänsä päänpäälleni lepäämään ja voin vain kuulla, kun hän itsekkin nukahti siihen paikkaan.

Loppuyön minä vietinkin presidentin kanssa sohvalla. Minä nukuin hänen kroppansa päällä ja hänen kädet minun selälläni halatakseen minua.

Jostain kumman syystä en halunnut pois.