"You, Dear Mudblood!" [Fin]

5 luku "Potterin Poika"

Hermione Nk
Olimme kävelleet pitkin polkua, joka johtaisi Harryn luo alkoi tulla pimeää ja kylmä.
-"Argh!!! Trrrhrr!" Tärisin kylmyydestä kävellesäni Dracon kanssa metsän halki. Oli kylmä, olemme kielletyssä-metsässä ja täälä voi olla hirmu petoja, mikä vielä voisikaan mennä pieleen...? Ai niin Draco ..... Argh...!

Ihmeellistä Draco on ollut hiljaa suurimman osan matkasta...ehkä hän kärsii seurastani, niin kuin minä hänen seurastaan, olemme siis tasoissa! :D.

Draco nk
Tuo tyttö tärisee kylmyydestä kuin viimeistä päivää, ja minua väsyttää. Ihme kun tyttö ei ole keksinyt mitään puhuttavaa, Toivottavasti hän ei oleta että alkaisin puhua, en todellakaan tuskin edes vastailisin.
-"hei! Voitasko pysähtyä, alkaa väsyttää?" Kysyn melkein jo puoli nukahtaneena ja samaan aikaan kävellen.
-" ai että jäätäisiin suden syötäviksi?!  Älä unta nää!" Hermione vastaa minulle Ilkeällä äänen sävyllä ja vielä perään naurahtaen.
-" ....Sori vaan, tohon sun älä unta nää... Tiedoks kävelen tälläkin hetkellä puoli unessa!" Vastaan hiukan väsymyksestä ärtyneenä.

Hermione Nk
Tuo Malfoyn rääpäle on selvästi tosissaan...ehkä olisi hyvä ottaa tirsat, mutta entä jos hän huijaa...ihan sama kyllä minä pärjään ehkä loput matkasta siinä tapauksessa omillani, jos siis niin kävisi.

Etsimme puun jonka alle kävimme makuulle, puun oksat menivät hienosti, aivan kuin olisimme majassa, oksat olivat maassa kiinni joten saimme niistä kätevästi seinät.
-"Ajattelitko nukkua missä?!" Kysyn Dracolta joka mönkii ohitseni puun alla.
-" joo ajattelin, tän puun alla...mutta toisella puolella susta idari!"
Draco vastaa minulle huomaan että hän on väsynyt, tuhahdan hänelle ja käperryn nukkumaan.

Draco nk
Kömmin puun toiselle puolelle ja aloin nukkua.

Yöllä klo : 3.09 herään kun Hermione on kylmissään ja pitää muminaa, tajuan että hän on tosiaan kylmä houreissaan, tosin hän nukkuu, mutta joka tapauksessa hänellä on kylmä. Tosissaan ottaen, tuntui pahalta sanoa niin tylysti Hermionelle etenkin kun hänellä oli kylmä.... Ja etenkin kun minulla on tunteita häntä kohtaan, eikä vain mitä tahansa tunteita, tunteita joita tyhmä Faijani ei tule estämään. Ei sitten ikinä!

Kömmin Hermionen viereen ja otan hänet viereeni, halaan häntä. Minua kävi niin sääliksi, sitä paitsi tosissaan ottaen hän on suloisin tyttö jonka olen tämän reissun aikana oppinut tuntemaan, ja myös ainut, mutta paras. Mä haluan olla sen ystävä ja enemmän, sanokoot vanhemmat mitä ikinä haluavatkaan minulle, haluan tehdä vaikutuksen Hermioneen, enkä vain sitä haluan hänenkin tuntevan samoin....haluan hänenkin ihastuvan minuun

.....poika ei voinut sille mitään, hän oli ihastunut, hän tuskin tiesi mitä oli tulossa , mutta se mikä oli tulossa oli jotain suurta ja onnellista.........tyttö ja poika aivan eri maailmoista....