Criminal

#4

#4

Criminal

~~

Kuului viimeinen laukaus. Kaikki on nyt ohitse. Tai niin luulisi. Laskin muiden tavoin sormeni liipaisemisen päältä ja painoin aseeni nokan maatakohden. Hemmings kyykistyi yhden ruumiiden ylle, ja kaivoi taskustaan linkkuveitsen. Tuo nosti hänen hihaansa ja viilsi veitsellään tuon tatuoinnin päältä. Veri valui ohuena nauhana alas miehen kättä, kun Hemmings leikkasi kuvainnollisesti lohikäärmeen pään irti.

"Nyt te kaikki viimein tiedätte, mitä vasikoille käy" , Hemmings sanoi tyynenä, viiltäen puukollaan syviä viiltoja hitaasti miehen käteen. Kukaan ei puhunut. Me kaikki pysyimme vaiti.

"Norton, Peers. Auttakaa siirtämään ruumiit autoon. Clifford ja Irwin jatkaa siittä", Hemmings jakoi työt, ja vastaan ei ollut sanomista. Oli vain nieltävä saamansa tehtävä kitisemättä. Katsahdin Irwiniä joka pudisti pienesti päätään ja potki hermostuneesti kiviä jalkojensa juuressa. Hän risti kätensä kävellessään autolle ja avasi pelkääjän puoleisen oven, ja istahti alas. Kävelin hänen tavoin löntystäen autoon, kuskin paikalle ja hautasin kasvoni käsiini. Kirosin lyöden auton rattia, auton torven töötäten.

Norton, kalju, noin kolmenkymmenenviiden ikävuoden ylittänyt mies, ja Peers, tumma siili tukkainen mies nostivat yhdessä yksitellen ruumit auton takakonttiin ja muut katosivat paikalta. Irwin jatkoi kiroamista kun lähdimme liikkeelle minun ajaessa autoa.

Automatka oli hiljainen ja se tuntui ikuisuudelta.

"Mihi vittuu sä ajat?" , Irwin karjaisi yhtäkkiä katsahtaen ikkunoista pienesti äänensä värähtäen.

"Ruumiit on saatava meidän jaloista ja niskan päältä pois. Ja ei me voida ottaa syytä niskoillemme" , kerroin pysäyttäen auton, naapuri kerhon alueelle jonka kanssa meillä on ollut kinaa jo pitkään. He ovat ennenkin päässeet omista jätteistään eroon minkään näköistä vaivaa nähden, joten miten he eivät pääsisi samanlailla muutamasta vasikasta. Nousin autosta ja harpoin päättäväisesti takaluukulle. Irwin ilmestyi myös viereeni, katsoen hermostuneesti ympärilleen.

"Joku voi tulla!" , Irwin sähähti.

"Joten autatko?" , Kysyin avatessani takaluukun tarttuen päällimäisen mies ruumiin käsistä, päälläni nyökäten Irwinille antaen vihjeen tarttua miehen jaloista. Viskasimme miehet suurien laatikoiden taakse, mutta niin että ne on helposti löydettävissä.

Kävelin auton takakontin luokse neljännen kerran hakemaan bensakanisteria. Avasin kanisterin korkin kävellessä takaisin Irwinin ja kolmen ruumiiden luokse.

"Mitä sä...?" , Irwin sähähti mutta jätti lauseensa kesken.

"Poistat meidän DNA:n" , Irwin totesi.

"En, tai no..sitäkin. Mutta ajattelin pitää tämän loppuun asti omana leikkinäni" , sanoin ja aloin läikyttämään bensaa ruumiiden päälle. Jatkoin läikyttämistä rakennusken seinällä jonka vierelle ne aseteltiin ja suurien puisien laatikoiden päälle. Kaivoin taskujani etsien sytkäriäni, muistaen sitten antaneeni sen edellisiltana Hoodille.

"Onks sul sytkää?" , kysyin vetäisten käteni taskustani. Irwin alkoi etsimään taskujaan ja pian ojensi vanhan tulitikku askinsa, jossa oli enään muutama tulitikku helisemässä rasian pohjalla. Tartuin siihen ja raapaisin yhden tulitikun sen reimahtaen pienesti palamaan. Kävelin lähemmäksi ja tiputin sen sitten jalkojeni juurelle. Pieni tulitikku roimautti bensan allaan suuriin liekkeihin, tulen jatkaen etenemistään laatikoihin, siittä ruumiisiin, ja lopuksi vielä rakennuksen seinälle. Katselin ilmeettömästi roihuavaa tulta naamani edessä, Irwinin hymähtäen pienesti. Lähdin kävelemään auton luokse hypäten sein kyytiin, ja soittaen sitten kovaäänistä torvea. Irwin katsahti taakseen minua, lähtien itsekkin talsimaan autolle. Irwinin hypätessä auton kyytiin, painoin kaasun pohjaan ja lähdin ajamaan. Vilkaisin takapeilejä huomaten, ettei porukkaa ollut vielä ilmestynyt paikalle, minun hymyillen tyytyväisenä.