Drunk Kisses - Marcus & Martinus

Chapter 2

Drunk Kisses

Päivä on kulunut normaaliin malliin, nyt on ruokatunti ja seuraavaksi oikein valloittava kotitalouden lisäkurssin tunti, jonka ryhmässä ei ole ketään normaaliksi luokiteltavaa henkilöä. Nämä tunnit ovat siis kaikille, ketkä eivät viime vuonna ottaneet kotitaloutta lisävalinnaiseksi - joo oikein, meidän koulu on omituinen.
Kun kello pirahtaa ruokatunnin päätteeksi, astelen kaappini kautta luokkaa kohden. Viimeksi parikseni laitettiin joku ryhmän hiljainen hikari, en edes tiedä mitä tyttö tekee tuolla ryhmässä. Luulisi tämän ottaneen kaikki lisäkurssit kotitaloudesta muinaislatinaan viime vuonna. Hymähdän ajatuksilleni ja kävelen aukinaisesta ovesta sisään, kohdaten vain oksennusrefleksin laukaisevia kasvoja. Käännän katseeni pois ja suuntaan tieni jollekin penkille, siksi aikaa kun opettaja ottaa nimet ylös. "Hmm ketäs täällä on paikalla... Andreas... joo, Marcuskin löytyy. Entäs Magnus... siellä niin. Joo Milla on siellä niin, Janetta ja Astridkin näkyy olevan paikalla. Asta on siellä hyvä, entäs Julie? Noniin hyvä. Linnea? Näkyykö Linneaa missään?" opettaja huhuilee litaniansa päätteeksi. Yritän itsekin etsiä katseellani tyttöä, joka voisi mahdollisesti olla kelpo ehdokas parikseni näihin muihin verrattuna. Kasvot eivät tule näkyviin, joten opettaja merkkaa tytölle poissaolon, samaan aikaan kun huokaisen turhautuneena. "Ja sieltähän tulee Svan ja Martinus, hyvä melkein kaikki paikalla". Käännän äsken Linneaa turhautuneena etsineen katseeni kahteen rämäpäähän, jotka nyt juoksevat pää kolmantena jalkana ovesta. Kaikki alkavat luontaisesti löytämään parejaan, joita opettaja vahtii silmä tarkkana. Itse yritän vain laskeskella lukumäärää, nimittäin jos meitä on tasamäärä tyttöjä kun Linnea on paikalla ni... En ehdi saada ajatuslausettani lopetettua kun opettaja jo karjahtaa. "Martinus ja Asta, pareiksi siitä ja hommiin!" Olen kuin ällikällä lyöty, selvästi on Martinuskin. Puheliaampana osapuolena poika alkaa heti kiistämään opettajan sanoja. "Hyi helvetti emmä tollasen kaa haluu olla". Opettaja katsoo Martinusta niin tiukasti, että jos katseella voisi tappaa ei poika olisi enää elossa. Kuuluu tuhahdus ja huppupäinen poika löntystää äkäisenä airpodit korvilla keittiöpaikallemme. Kävelen edustavamman näköisenä haisulipojan luokse ja alan sanaakaan sanomatta keittää pastaa. Martinus pitää katseensa pääsääntöisesti puhelimessaan ja näyttää välillä elonmerkkejä hakemalla kuivakaapista mausteita. Itseasiassa, kun tässä nyt on pari minuuttia seissyt, ei poika haise lainkaan niin vahvalle alkoholille tai röökille mitä kuvittelin. Ehkä se on vain nenäni, jonka aistit ovat kadonneet vuoden mittaan noita haistellessa, tai ehkä Martinus ei käytä niin vahvasti päihteitä, kuin älykkökaverinsa. Okei mitä päässäni liikkuu, tuohan käy röökillä kesken tuntia ja on lähes joka ilta kännissä. Hymähdän taas ajatuksilleni ja alan väsäämään kastiketta.

"Haluutko apuu", poika vihdoin ja viimein, tosin yllätyksekseni kysyy. Olen toisaalta jo kaatamassa kastiketta pastaan, mutta voisinhan laittaa tuon tiskaamaan. "Itseasiassa joo", nyökkään tiskialtaaseen päin ja huomaan Martinuksen leuan valahtavan alaspäin nähdessään altaallisen tiskejä. "Sinne niin röökipoju", sanon ihan vain kiusatakseni tuota. Martinus irvistää ja näyttää keskisormeaan, kuitenkin siirtyen tiskien luo. Itse päästän ylpeän naurahduksen ja jaan ruoat kahdelle lautaselle.

Viimeiset pari tuntia menevät yllättävän nopeasti, sillä Nella on samoilla kursseilla kanssani. Kahden hengen hulppeaan porukkaamme on liittynyt myös hieman ärsyttävä, mutta siedettävä Saga. Saga on Nellan yksi parhaista kavereista, joten täytyyhän se kestää. Toisaalta en ymmärrä tytön vauhkontaa siitä kuinka hyvännäköinen Marcus on, kohta hänkin pyörähtää koko poikajoukon jäsenten läpi. Jatkamme ristinolla-peliämme siihen asti, kunnes kuulen tutun pirinän ja jokaikinen 17-vuotias kerää kamppeensa ja on ulkona nopeammin kuin laki sallii. Kello merkkasi koulupäivän päättymistä suurelle osalle, niin myös itselleni, mutten jaksanut kiirehtiä. Ei minulla kuitenkaan olisi mitään sen ihmeellisempää tekemistä kotona, ehkä katsoisin Riverdalen uusimman jakson, taikka yrittäisin muistella niitä englannin läksyjä. Lähden kävelemään Sagan ja Nellan perässä kaapeille, jotka ovat lähes vierekkäin. Päämäärään päästyäni otan tarvittavat kirjat reppuuni ja lähden suuntaamaan oville Nella ja Saga pälättäen perässäni.

Kotioven avatessani heitän kenkäni ruskealle Welcome-matolle. Ovi sulkeutuu perässäni ja heitän ohuen kevättakkini naulaan, suunnaten rappusia pitkin huoneeseeni. Puhelin lentää sängylle ja itse köllähdän perässä. Raahaan käsivoimillani Macbookin tyynylleni ja avaan sieltä Netflixin. "Riverdale..." mumisen samalla kun kirjoitan lempisarjani nimeä hakupalkkiin. Painan uusimman jakson pyörimään näytölleni ja päätän samalla tarkistaa someni. Avaan Instagramin ja näytölle pomppaa tietenkin ensimmäisenä Marcuksen laittama röökikuva, tuhahdan.