Drunk Kisses - Marcus & Martinus

Chapter 7

Drunk Kisses

@astanilsen: Oon nyt täällä.
Ei aikaakaan kun ylläni oleva ikkuna aukeaa, ja pojan pää pilkistää ulos. Kohtaan iloisen hymyn, sekä osoituksen palotikkaisiin. Hetki menee ennen kuin tajuan alkaa kiipeillä niitä pitkin Martinuksen ikkunalle. Kiipeän hitaasti, ei tekisi mieli tipahtaa nurmikolle vaikka lumi onkin jo jonkin aikaa sitten sulanut. Ilmeisesti pitää myös olla hiljaa, poika olisi jo ollut äänessä jos sille olisi ollut asiaa. Pian jo tikkaitten yläpää tulee vastaan - hieman liian pian. Katson ylös ikkunalle, siihen olisi vielä pari tikapuitten askelmaa jäljellä. Nämä askelmat harmikseni puuttuvat ja esitän kysyvän ilmeen minua täpittävälle silmäparille. "Ota must kii", poika ehdottaa ja kumartuu niin että juuri ja juuri yltyn ottamaan tuon kädestä otteen. Ote on selvästi tiukka, sillä Martinus lähtee vetämään minua ylöspäin, samalla minun yrittäessä kiivetä jaloillani. Vihdoin kuitenkin pääsen ikkunalaudalle, josta olisin ihan itsekin päässyt, mutta poika nappaa vyötäröltäni ja vetäisee minut huoneeseensa ylpeänä. "No pitiks sun selventää mulle jotai vai?" kysäisen huomaten tuon kädet edelleen vyötärölläni, joten irrotan ne varovasti ja astun askeleen taaksepäin. "Joo", Martinus nyökkää sulkien ikkunan ja istuen sitten sängylle. Istahdan pojan viereen, jättäen noin metrin hajuraon. Painotan sanaa hajurako, nimittäin voimakas alkoholin haju leimahti nenääni heti sisälle astuessani. Hiemaa asiaa pohtien olen päätynyt tulokseen, että poika valehtelee minulle. En usko tämän selityksiin sitten pätkääkään.

"Puhutaan sitte hiljaa. Marcus on himas ja samoi mutsi". Nyökkään vastaukseksi tuolle ja jään odottamaan lisää, en jatka keskustelua. "Sä selvästi haluut et mä alotan? No alotampa sitte sillä, että oot saanu ihan väärän kuvan musta. Mun elämä ei todellakaa oo samallaista ku Marcuksen. Mä en vietä jokasta iltaa kännissä tai vaiha muijia viikottain, mä en polta kannabista tai nussi jokaikistä eteen tulevaa tyttöä. Mä en haluu että kaikki luulee mua samallaiseks kun Marcus iha vaa koska ollaan kaksosia, mut niin yleensä käy. En sano ettenkö ois koskaan tehny mitään tyhmää, älä silleen käsitä, mut yritä ees ymmärtää". Katseeni siirtyy pojan silmii; tämä sulkee suunsa ja jää odottamaan vastausta. En tiedä oikein mitä vastata, sillä en tiedä uskonko edes tuota. Avaan kuitenkin suuni, ja annan ajatuksieni vain virrata pääkopastani: "Mä oon aina kuvitellu sua tasan samallaiseks koska sä oot antanu ittestäs sellasen kuvan. Jos et juo nii ainaki poltat ja varmaa käytät nuuskaaki, eikä nekää mitään enkelin touhuja oo. Mun ajatusmaailma ei susta muutu parissa tunnissa, päivässä, tai viikossa. Sä et vaan voi kertomalla sitä muuttaa vaan sun pitää näyttää se. Sun pitää näyttää millanen oot oikeesti", saan vihdoin lopetettua lauseeni ja ainut asia mitä tunnen on kuinka kädet kietoutuvat ympärilleni, ja vetävät itseään vasten. Painaudun lämmintä rintakehää vasten, jota peittää haalean liila huppari. "Mä en valehtele sulle. Mä poltan ja käytän nuuskaa, sen myönnän, mut mä oon kyl vähentäny, enkä todellakaa oo mikää biitti huules päivittäi", tämä mumisee hiuksiani vasten. Vaikka ajatus biittihuulesta hiuksissani kuvottaakin minua, en silti liikahda. Tiedän, että minä sekuntina hyvänsä Marcus voi kävellä ovesta, mutta sitten kävelee. Haluan keskustella nyt Martinuksen kanssa, eikä halaaminen haittaa yhtään.
Vihdoin irrottaudun pojasta. Katseeni kääntyy tämän silmiin, mutten sano mitään. "Oisko sujut?" kuuluu hetken päästä edestäni. Huokaisen syvään, ja suljen pariksi sekunniksi silmäni. "No jos sä lupaat käyttäytyä hyvin ja osottaa mulle ettet oikeesti oo nii kusipää miltä vaikutat", toistan huokaukseni. En kauaa ehdi Martinuksesta olla irti, kun tämä jo vetää minut kiinni itseensä. "Mä lupaan, kunhan et paljasta Marcukselle". Nyökkään vain, tiedän tuon tuntevan sen. Suunnitelmanani ei todellakaan ole mennä kertomaan Marcukselle.
-
Lyhyt osa, saatte luvan kestää. En osannut jotenkin ollenkaan jatkaa nyt tätä, enkä oo pitkään aikaan mitään julkassu. Tässä tämmönen kämänen käppyrä iltasaduks. Olkaa hyvät.