I'm (not) OK // why don't we fanfiction (VALMIS)

Osa 29

WARNING! Tää osa ei todellakaan oo niin onnellinen ja iloinen mitä vois olla. Jos teillä on itsetuhoisia ajatuksia niin harkitkaa vakavasti haluatteko lukea tän osan.

Ei mulla muuta. Mennään vaan suoraan asiaan

Emelie POV

Istuskelin rauhassa kalliolla katsellen maisemia. Olimme saapuneet viikko sitten takaisin Los Angelesiin ja pojat tekivät uutta musiikkia.

Elämässäni kaikki oli täydellistä. Minulla oli poikaystävä, rakastava isoveli, monta ystävää ja minusta tulee täti ihanalle mini-Corbynille. Silti menneisyys vainosi minua.

Vaikka kaikki on nyt hyvin, aiemmin ei ollut. En vaan halunnut elää niiden muistojen kanssa. En pystyisi siihen. Aiheuttaisin vaan huonoa oloa itselleni ja muille.

Siirryin seisomaan kallion reunalle. Alhaalla oli kivikko, noin 10 metrin päässä. Muistelin hetken kaikkia ihania ja ei-niin ihania hetkiä elämässäni.

"Hei? Tulenko tänne?" Kysyn hiljaa ja ujosti tuntemattomalta kuskilta joka kääntää nauravaiset kasvonsa minuun.

"Emelie Besson, otaksun? Tervetuloa!" Kuski toivottaa ja nousee ylös hakemaan laukkuni.

"Emelie!" Kuulen huutoja bussin takaosasta, sen jälkeen kuulen enemmänkin ravihevoslauman lähestyvän minua.

"Zachary Dean Herron!" Kuulen kuskin karjaisevan kamalan jyrinän jälkeen.

Astun varovaisesti autoon sisälle vain huomatakseni viiden pojan ja kuskin makaavan kasassa keskellä ahdasta käytävää. Pieni hymy nousee väkisin kasvoilleni vaikka tilanne ahdistaa minua suunnattomasti.

"Mä syytän Jackia. Se pelas Fortnitee ja kamppasi mut." Joku kiljahtaa kasata.

"Niimpä niin! Sä syytät aina mua!" Kiharapäinen poika joka oli kasan päällimmäisenä kivahtaa jolle kulle päästessään ylös.

"Hilatkaa nyt ne perseenne pois mun päältä! Mä haluasin tavata Emelien enkä haistella Zachin persettä! Varsinkin kun se on juurikin pierassut." Kuuluun kasan alimman pojan suusta.

"Mä oikeataan söin tänään hernekeittoa joten pidä hauskaa." Poika, oletettavasti Zach sanoo naureskellen.

Corbyn nousee lopulta ylös kasasta ja kiskaisee kuskin ylös jonka jälkeen ruskea hiuksisen, pitkän pojan.

Oletettavasti Zach pääsee omin avuin ylös ja auttaa myös nopealta vilkaisulta siniset silmät omaavan pojan ylös.

"No niin. Elikkäs mä olen Zach!" Tuo oletettavasti Zach esittäytyy joten enää tuo on pelkkä Zach.

"Mä olen Jack! Kiva tavata!" Kiharapää ilmoittaa moikaten minulle.

Heilautan kättäni ujosti takaisin.

"Moi! Mä oon Jonah! Sä voit kutsuu mua Jonahiks." Ruskea hiuksinen poika esittäytyy.

"Ja tosiaan mä oon Daniel, Corbynin sä varmaan tunnet ja ton kuskin nimi on Matthew. Se on tosi kiva kaikille paitsi Zachille, en kyl tiiä miks. Haluuaks sä kertoa jotain itestäs?" sinisilmäinen poika jutustelee hymyillen.

■■■■■■■■■■■■■■■■■■■■■

"No ei vaan. Alotetaan vaikka tälleen. Muistatko sä Benjaminin?" Kysyin ottaen kepin käteeni.

"Eiks se oo se sul ex parin vuoden takaa? Et oo seurustellu sen jälkeen. Liittyyks se tähän jotenkin?" Corbyn kysyin ja nosti toisen kulmakarvansa ylös vakavoituen samalla.