I'm (not) OK // why don't we fanfiction (VALMIS)

Osa 20

Kiitos kun ootte kestänyt tätä kirjaa 20 luvun verran joten tässäpä palkinto. Kokonainen 800 -> sanan luku

Anteeksi muuten tuhannesti koska tän luvun PITI tulla torstaina 7.2.2019, mutta henkilökohtaisten syiden, opettajieni ja ehkä myös vähän se että ajauduin lukemaan varmaan 30 Larry-fanfictioni, luku on hieman myöhässä.

Hei... mun Wattpad lagaa ihan sikana uuden päivityksen myötä joten en oo voidut korjata virheitä. Yritän ratkaista ongelman.

Nauttikaas

Emelie POV

Vedin kahta suurta matkalaukkuani perässäni samalla kun vanssin reppuni pomppi ylös alas askelteni tahdissa.

Olimme saapuneet Manchesteriin noin tunti sitten ja ohittaneet poikien fanit joten kuljimme nyt pitkin tietä kohti keikka paikkaa. Täällä poikien miitti olisi ennen keikkaa ja lähtisimme heti keikan jälkeen kohti Saksaa, Münchenia jossa olisimme kaksi päivää.

Matkustus on alkanut pikku hiljaa raivostuttamaan. Olemme olleet reissussa kolme päivää, mutta pakkaa, pura, pakkaa, pura järjestelmää ei ole luotu minulle.

Valitettavasti emme ole missään maassa kolmea päivää pidempään, mutta on kai tämä parempi kuin hilluisin yksin Los Angelesissa miettimässä elämääni ja nachovuokaa. Voi kuinka haluankaa nyt nachovuokaa.

Jatkoin pian reipasta kävelyäni, edelleen mietteissäni. Hullua, että olen päässyt mukaan näkemään maailmaa. Vilkaisen nopesti toiseen matkalaukkuuni johon on köytetty valkoinen nallekarhuni joka on köytetty kiinni laukkuun. Pieni hymy kiipeää huulilleni ja käännän pääni takaisin tiehen.

Areenalle on lyhyt matka joten olimme päättäneet kävellä ja nauttia Manchesterin lumoavista maisemista. Pakko myöntää, täällä on kaunista. Muutenkin olen aina halunnut käydä Manchesterissa ja toinen paikka on Doncaster sillä idolini Louis Tomlinson on sieltä.

Voi kuinka haluan tavata hänet. En ole koskaan häntä livenä nähnyt mutta haluaisin kovasti. Pitäisi ehkä puhua asiasta jollekkin. Homma ei edisty jos vain mietin asiaa.

Olen niin ajatuksissani, että olen vain kävellyt eteenpäin välillä puoli tajuissa vilkaissut ovathan pojat edelläni. Havahdun loppujen lopuksi kun törmään betoniseen seinään Danielin pitäessä vierestä lasiovea auki.

"Tota... ovi on tässä, se on seinä." Poika virnuilee yrittäen pitää pokkaansa reveten lopulta maukkaaseen nauruun.

Näytän tuolle kieltä ja yritän pitää mykkäkoulua pystyssä. Kuten varmaan suurin osa tietääkin, nauru tarttuu ja lopulta kuljemme kaikki käytävää pitkin nauraen tapaukselle.

Skipataanpas hieman ettemme iatu vielä jouluna lukemassa tarinaani vaan saamme tapahtumia etenemään.

Joten skip -> Tanska, Kööpenhamina

Makoilin hotelin sängyllä miettien matkaa tähän asti. Ensin Ranska, Englanti, Saksa ja nyt olemme jo Tanskassa.

Olimme koko porukka kerääntyneet Jackin, Zachin ja Minun huoneeseeni joten kaikki, paitsi minä, keskustelivat. Ja tietysti Corbyn joka kuunteli muttei jutellut vaan selasi puhelintaan.

"Hei! Keskuspuistossa on isot bileet tänään, koska... en tiiä, tääl ei lue. Mut mennäänkö? Ei meillä oo tänään muutakaan tekemistä kun huomen on kaikki keikat ja tälläiset. Sanokaa jooko kyllä. Mä en jaksa mädäntyä tänne huoneeseen." Corbyn kiljahti pian lukien puhelimeltaan tietoja.

Epäröin itse koko hommaa. En oikein ollut biletys ihmisiä enkä haluaisi lähteä. Toisaalta en voi estää poikia jos bämä haluavat lähteä, itse voisin jäädä hotellille.

"Mulle ainakin käy." Jonah vastasi ensimmäisenä hetken mietinnän jälkeen.

"Samoin." Zach vastasi perään.

"Mukana!" Jack kiljahti innoissaan.

"Kaipa sitä vois muutakin tehdä kuin selata puhelinta vaikka sekin on kyllä mukavaa seuraa. Entäs sä Eme?" Daniel kysyi hymyillen kaikkien kääntäessä katseensa minuun.

"Noh... mä en oikein ole biletys ihmisiä niin jospa mä jäisin vaikka tänne hotellille?" Ehdotan varovasti.

"Lähde vaan hei. Pidetään hauskaa, syödään hyvää ruokaa ja nautitaan ulkoilmasta. Sä voit olla koko ajan meidän kanssa." Zach selittää innostuen koko ajan itsekkin ajatuksesta lisää.

Poika katsoo minua koiranpentu ilmeellä, vavisuttaen alahuultaan. Naurahdan pienesti näyelle kunnes vakavoidun jälleen ja mietin asiaa hetken.

"No kai mä voin sitten lähteä. Ei kai siitä mitään haittaakaan ole." Myönnyn lopulta saaden huoneessa aikaan jo omat pienet juhlat. Voi kun olisin tiennyt mihin ilta johtaisi.

"Mutta se on sen merkki että te lähdette valmistautumaan kuten mäkin joten hus hus." Hoputan poikia jotka kaikki ryntäävät kuin omiin suuntiinsa.

Ainoa joka jäi rauhassa makoilemaan sängylleen oli Zach. Poika selaili rennosti puhelintaan ja vastaili luultavastin faniensa viesteihin.

"Pitäisikö sun valmistautua?" Kysyin kaivellessani meikkipussiani matkalaukustani, kunnes muistin ottaneeni sen sieltä pois kun saavuimme hotellille.

Nappasin siis pöydältä meikkipussini ja suoristus rautani ja kävelin pöydän luo. Kyllä, huoneessamme on meikkipöytä joka on oikeastaan kokonaan minun omaisuuttani.

"Ei mun tarvii. Mul on ihan hyvät vaatteet ja hiuksetkin on ihan hyvin niin mitäs turhia." Poika tokaisi ja käännähti selälleen sängylle naama edelleen kiinni puhelimessaan.

Pyöräytäb silmiäni ja levitän purkkini ja putelini pöydälle. Mietin hetken ajan illan väri teeman kunnes päädyn punaiseen. Aloitan puhdistamalla vanhat meikkini joita ei paljoa ole ja lopulta aloitan operaatio meikkipohjan.

"Miksi tytöt meikkaa? Ne näyttää kauniilta ilmankin." Kuului pian miettiliäs ääni takaani ja vilkaistessani taakseni havaitsin Zachin joka seurasi tarkasti meikki operaatiotani.

Kysymys tuli yllättäen joten jouduin tietystysti pysähtymään hetkeksi voidakseni miettiä hetken mitä vastaisin.

"Mä ainakin saan siitä varmuutta. Saan peitettyä sillä kohdat kasvoistani joista en niinkään tykkää." Vastasin pian jatkaen meikkailuani.

"Sä näytät kauniilta ilmankin. Toki jos haluat meikata niin en mä kai estääkkään voi." Kuulen pojan toteavan.

Äänestä päätellen poika itsekkin ymmärsi vasta mitä sanoi. Naurahdin pienesti aloittaessani ripsivärin kanssa taiteilun. Se riskein vaihe itselleni.

"Kiitos." Vastasin hymyillen.

Hoidin kasvoni nopeasti loppuun ja suoristin hiukseni. Ne ovat niin ohuet että niille on vaikea tehdä yhtään mitään.

Jätin tavarani lojumaan pöydälle ja lähdin matkalaukulle kaivaen punaisen croptopin ja valkoiset farkut esille. Lisäksi musta, pitkä neuletakki ja iso musta lierihattu.

Pian kaikki pojat huoneeseen, minun vielä valitessa kenkiäni. Lopulta päädyin filan valkoisiin koripallo kenkiin.

Pidän hetken taukoa tästä tarinasta. viikko max 2

Kiitos kun luette ❤

Ja RIP Olli Lindholm🌹 (jes! Kerrankin ollaan ajankohtaisia!)