Lizianan nk -
Saapuessamme parvekkeelle, katselen haltioissani ympärilleni.
"Täällä on niiin kaunista", totean hymyillen leveämmin, ehkä leveämmin kuin koskaan.
"Mut ei se silti voita sun kauneuttas", Martinus kuiskaa hymyillen korvaani.
"Höpsö", tokaisen virnistäen hieman. Laskeudun varovasti alas morsiuskannosta, astellen varovasti lähemmäs kaidetta, otan siitä kiinni jääden katsomaan eteeni hymyillen leveästi edelleen.
"Ei sun tarvi olla siinä reunalla jos pelottaa", Martinus sanahtaa hymyillen. Tämä kyllä tietää, että inhoa parvekkeita ja korkeita paikkoja, mutta minun on vain pakko saada nähdä maisema kunnolla... Se on niin kaunis, en kestä.
"Sä oot ihana", sanon hymyillen Martinukselle, kurotellen varovasti painamaan suukon tämän poskelle. Painan pääni poikaa vasten varovasti, hengittäen syvään. Minua kyllä väsyttää, paljon, mutten haluaisi todellakaan vielä nukkumaan. Painaudun Martinukseen kiinni, hymyillen leveästi.
Tunnen pian tämän käden kyljelläni, sekä pienen suukon päälaellani. En haluaisi tästä ikinä pois...
// Jaa'a saattaa olla sillee et tää tarina oli tässä. Mietin tosin, että jos alottaisin 2 kauden, tai jatkaisin tätä jotenkin :) Kertokaas miten haluatte! ❤️
YOU ARE READING
I Love You Too Much // Marcus & Martinus
Fanfiction"Tämä kyllä tietää, että inhoa parvekkeita ja korkeita paikkoja, mutta minun on vain pakko saada nähdä maisema kunnolla... Se on niin kaunis, en kestä. "Sä oot ihana", sanon hymyillen Martinukselle, kurotellen varovasti painamaan suukon tämän poskel...
