Bts| 4 life & 2 boys| Taekook

Osa 1: kaikki alkaa

Hei! Mä olen Kim Tae-huyng ja tämä on siitä miten paras ystäväni Jeon Jungkook kuoli.

Se oli 29. helmikuuta. 2016 kello 23.30. Jungkook oli kavereitten kanssa viettämässä iltaa. Kookie oli luvannut että hän tulee kello 22.00 mun luokse katsomaan elokuvaa. Kun hän ei olut tullut paikalle lähdin etsimään häntä. Pyörin ympäri Soulin keskustaa. Yhtäkkiä kuulen kovan pamauksen edestäni. Alan kävellä auton luokse. Yhtäkkiä auto peruutti ja lähti pois. Aloin nopeasti juoksemaan sen luokse. Kun pääsin paikalle en voinut uskoa silmiäni. Se oli Kookie. Polvistuin heti Kookien viereen ja laitoin käteni hänen poskelleen. "Kookie! Kookie! Herää! Älä luovuta kestä vähän aikaa." Ihmisiä oli kerääntynyt meidän ympärille. "Soittakaa äkkiä hätänumeroon!" Huusin heille. "Tae..." käännyn Kookieta kohti. "Kookie koita jaksaa kohta tulee apua." "Tae...ota mun...laukusta muistitikku...ja...pidä se." "Kookie..." Mulle vierähti kyynel poskelle. "Kookie älä jätä mua." Yhtäkkiä kuulen hälytyssireeni. Yksi paikallaolijoista oli soittanut ambulanssin. "Kookie koita jaksaa. Kohta tulee apua." "Tae...me ollaan koettu kaikkea yhdessä , mutta nyt on aika sanoa toisillemme hyvästi." "Kookie! Kookie! Älä sano mitään tollasta." "Tae hyvästi." Huomaan että kookken poskellä vierähti kyynel. Se oli hänen viimeinen. "Kookie! Kookie älä! Älä ole kiltti." Alan halaamaan Kookieta. Huomaan että ambulanssi oli tullut viereen. Ensi hoitajat tuli mun viereen istumaan ja sanoi "mikä hänen nimi on?" Vastaan. "Jeon Jeong-guk." Ensihoitaja kokeili kookien kaulasta oliko hänellä pulssia. Lääkäri katsoo mua ja sanoo. "Valitettavasti Jungkook on menehtynyt" "ei! Ei!" Alan halaamaan Kookieta ja aloin itkemään. "Hyvästi kookie rakastan sua" pian kookie haettiin. Ensihoitaja antoi mulle kookien kassin ja otti osaa. Kun sain kasin aloin enemmän itkemään. En olut koskaan itkenyt niin paljon. Kun yritin kiitää ensihoitajaa mutta mun puheesta ei saanu selvää, koska itkin liikaa. Laitoin Kookien laukun olalle ja lähdin kotiin päin.

Kun pääsin himaan laitoin  valoja päälle. Kävelen heti vessaan menin heti peilin ääreen. katson peiliin ja näen että naamani, valkoinen paita ja kädet oli veressä. Rupeen taas itkemään. Lähden vesasta ja menin istumaan sohvalle. En pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin kookieta.

Oli mennyt kymmenen minuuttia. Oli saanut rauhoiteltua itseni, joten aatelin soittaa Namjoonille, koska tiesin että hän on muitten poikien kanssa. Otin kännykän esille ja soitin hänelle. "Moi Tae! Miten teillä menee Kookien kanssa? Onko hän humalassa?" "Hyung..." "?" "Olin liian myöhässä." Samaan aikaan aloin itkemään. "Mitä? Tae-hyung mikä hätänä? Onko jotain tapahtunut?" "Olin liian myöhästä." Aloin itkemään enemmän. "Mitä on tapahtunut?" "Kookie..." "mitä hänestä?" "Hän on kuollut!" "Tae et kai pilaille jos pilailet niin tää on tosi paska vitsi." "Ei se ole!" "Millon se tapahtui ja missä?" "Kookie menehtyi 23.30. Ja Kookie kuoli mun syliin." Yhtäkkiä kuulen että joku soittaa ovikelloa. "Namjoon?" "mm?" "Oletteko ovella?" "Ei. Me olla Jinin luona. Kuini?" "Joku soitti ovi kelloa?" Yhtäkkiä kuulen koputusta. "Meen avaamaan oven." "Okei." Lähden avamaan ovea. Kun olin avatut oven sielä oli poliisit. "Namjoon mun pitää lopettaa." Otin kännykän pois korvalta ja painoin punaista. "Herra tuleepas mukaamme. "Yksi poliisi sanoi. Otan avaimet pöydältä ja lähden poliisien mukaan ilman mitään vasta rintaa.

Pian olin poliisiasemalla. Poliisit otti verinäytteitä mun käsistä. Pian jouduin poliisi kuulusteluihin. Kun pääsin kuulustelu-huoneeseen menin istumaan penkille ja katsoin käsiäni. Pian tuli poliisi paikalle. Poliisi istahti toiselle puolelle ja aloitti. "Mikä on nimesi." "Kim Tae-hyung." "Ikä?" "21" "noh Tae-hyung tiedätkö miksi olet täällä?" "En." "Selvä. Teitä epäillään henkirikoksesta." "Mitä" nousin heti pystyyn "mitä helvetin syytöksiä nämä on?! En mä ole tappanut ketään! Enkä myöskään tappaisi!" Pian huoneeseen tuli toinen poliisi ja antoi mun kuulustelu poliisilleni papereita ja lähti huoneesta. "Hmm. Tae-hyung tiedätkö kenen verta sulla on paidassa, kädessä ja naamassa?" "Joo..." "kenen?" "Jeon Jeong-gukin..." "miten hänen vertaan on sun päällä?" "Hän jäi auton alle ja menehtyi." "Eli hän jäi auton alle?" "Kyllä." "Milloin se tapahtui?" "Tänään 23.30." "Noh sitten meillä ei ole järkeä syytää teitä mistään ja todisteet on vähäiset. Olimme tehneet dna tutkimuksen käsissänne olevasta verestä ja se on Jeong-guk, joten jos sanoitte että Jeong-guk kuoli auto-onnettomuudessa." "selvä saanko siis lähteä?" "Et viellä. Mä meen ilmottaa yhdelle poliisille ja se katsoo Jeon Jeong-guk tiedot ja katsotaan onko hän kuollut tänään." "Selvä." "Odota hetki."

Oli mennyt puoli tuntia kun poliisi tuli takaisin. Hän pahoitteli Kookiesta ja lupasi että poliisit vievät mut takaisin kotiin. Kun pääsin takaisin kotiin kello oli 01.00. Menin heti istumaan sohvalle ja aloin katsomaan Kookien laukkua. Laulussa oli hänen lompakko kännykkä, jopa hänen masennuslääkkeensä. Kookielle oli todettu vakava masennus ylä luokalla olin silloin olin hänen tuki ja turva. Otin kookien kännykän ja siellä oli 10 puhelua hänen äidiltään. Mietin kannattaisiko minun soittaa Kookien äidille, mutta loppujen lopuksi päätin soittaa hänelle, koska olen tavannut hänet ja hän on mukava ja kiltti. Avasin kookien kännykän ja menin yhteystietoihin ja soitin hänen äidille.

"Hei rouva Jeon" "Hei? Kuka siellä." "Tae-hyung" "Tae? Sinäkö?" "Joo. Anteeksi että soitan tähän aikaan." "ei se mitään. Onko hän kunnossa kun soitan hänen kännykästä." "Tota. Mulla on vähän asiaa Kookiesta." "Mitä?" "olen hyvin pahoillani." "Miks sä pyydät anteeksi?" "Rouva Jeon. Jungkook kuoli tänään auto-onnettomuudessa." "Ei." "Olen pahoillani." "Miten?" "Hän jäi auton alle ja hän kuoli mun syliin." "Tae-hyung olen pahoillani." "Ei se mitään." "Ei mulla ole muuta asiaa. Olen viellä kerran pahoillani." "Ei se mitään." Lopetan puhelun ja lasken Kookien kännykän sohvalle. Aloin katsomaan Kookien kassia. Otan kassin ja otan sieltä muistitikun ja alan katsomaan sitä.

Well tättä osa oli vaikeata koska aloin itse itkemään kun kirjoitin :D mutta kunpa tykkäsitte ja kertokaa mielipide