Bts| 4 life & 2 boys| Taekook

Osa 5: 2013

Tunen tuulen korvissani. Pian osuin veteen ja menin syvälle. Selkäni osui isoon kiveen ja teki siihen naarmun se sattui. Sen jälkeen kaikki meni mustaksi.

Heräsin jostain. Avaan mun silmät ja auringon valo häikäisee minut. Laitoin käteni aurinko eteen. Näen sinisen taivaan ja pilviä. Laskin käteni ja rupesin istumaan. Aloin vilkuilemaan ympärilleni. Olin jossain vanhassa uima-altaalla. "Missä helvetissä oon ja eikö mun pitäs olla kuollut? Mä hyppäsin sillalta alas." Sanoin itselleni. Otan kännykkäni taskusta ja katsoin päivä määrää "21.5.2013 Kello 16.30? Mitä helvettiä." Laitoin kännykkäni taskuun ja kiipesin pois uima-altaasta. Kun pääsin pois sieltä tunnistin heti paikan. Minä ja Kookie oltiin kerran löydetty tänne ja vietettiin koko päivän täällä. Muistin sen reitin miten pääsi Soulin.

Olin kävellyt 8 minuuttia, kun pääsin Soulin. Olin koko matkan miettinyt "miten olen täällä ja eikö mun pitäisi olut kuollut." Olin kävellyt Soulin katuja puolituntia ja mulle alkoi tulla nälkä. Ajattelin että voisin mennä kahvilaan tai jonnekki syömään. Mutta sitten muistin että mulla ei olut rahaa mukana. Aloin miettiä mitä ihmettä mä nyt teen. Pian mulle tuli mieleen Kookien vanhemmat. Aloin kävellä Kookien himaan päin.

Olin pian kookien kodin portilla. Mä soitin portissa olevaa ovikelloa ja jäin odottamaan. Pian rouva Jeon tuli portille ja avasi sen. "Anteeksi kuka olet?" Katson häntä ja sanon "Anteeksi häiriö mä vaan halun kysyä saisiko ruokaa. Mulla ei ole rahaa tai varaa mihinkään." Ja samaan aikaa kumarsin. "Minkä ikäinen olet?" "18." "Noin nuori! Onko sulla vanhempia tai mitään?" "Ei. Vanhempani hylkäsimut kun olin pieni." Sanoin vähän alakuloisena. "Voih tule sisään." kumarran ja sanon "kiitos!" Rouva Jeon alkoi hymyilemään. Hän teki minulle tilaa että pääsin sisään. Rouva Jeon avasin oven ja mentiin sisälle.

Menin istumaan sohvalle. Rouva Jeon tuli istumaan mun viereen. "Muuten en kysynyt mikä sinun nimesi on?" Nousin nopeasti seisomaan ja sanoin "Kim Tea-hyung!" Kumarsin sen jälkeen kun sanoin sen. "Okei Tae-hyung. Joudut odottamaan vähän aikaa ruokaa siihen saakka kun jompikumpi pojista tai mieheni tulee." "Milloin ne tulisi?" "Kohta. Jung-hyun pitäisi tulla pian." Nousin sohvalta ja aloin katsomaan perhe kuvaa seinällä. Pian rouva Jeon tuli luokseni. "Siinä on perheeni." Käänsin katseeni häneen ja takaisin kuvaan. "Keskellä on poikani. Oikella on Jung-hyun ja vasemmalla Jeong-guk, mutta kutsumme häntä välillä Jungkookiksi. Sivuilla on minä ja mieheni." "Ai. Te näytätte iloiselta perheeltä." Sanoin iloisena. "No voisin sanoa että olemme tavaalaan iloinen perhe..." "miten niin tavalaan?" Kääsin katseeni häneen. "No poikani Jungkookilla on todettu vakava masennus ja hän viettää kaiken aikansa huonessa pirtämässä. Hän ei edes tule syömään, kun kutsutaan tai vietä meidän kanssa aikaa. Olen niin huolissani hänetä." Sen  sanottuaan rouva Jeon alkoi itkemään. Menin hänen luokse ja aloin halaamaan häntä.

Pian kuulin että joku avasi ulko-oven. Kuulen että  hän ottaa kengät pois. "Näpit irti mun vaimosta!" Pian kuulen takaa pika kävelyn kuuluisia askeleita. Lopetan rouva jeongin  halaamisen. Joku otti mun olkapäästä kiini ja käänsi mut häneen päin "mitä helvettiä sä teet mun himassa. Nyt sun pitää lähteä." Mies alkoi taluttaa mua ulko-ovea kohti. "Kulta älä heitä häntä ulos. Hänellä ei ole kotia vanhempia tai rahaa ruokaa. Hän ei pysty elätää itseään." Mies pysähtyi ja sanoi "anteeksi tämä väärin käsitys." Ja hän kumarsi. kursin hänelle ja sanoin "ei se haittaa." Molemat ruvetiin tavalisesti seisomaan. "Mikä on sinun nimesi on?" mies kysyi. Vastasin "kim Tae-hyung! Entä sinun." "Voit kutsua minua herra jeon." "Selvä." Nyökkösin hänelle vahän niin kuin kumartaen. Rouva jeon pyhki kyyneleensä ja sanoi. "No alan laittaa ruokaa." Sen jälkeen hän lähti keittiöön. Menin istumaan takas sohvalle ja herra Jeon tuli mun viereen. "Tae-hyung mitä sun vanhemmille on käynyt?" "en tahdo puhua siitä. Ne ei sitä ansaitse." "Kuinka niin?" "Ne ei vaan ansaitse."

Oli mennyt tunti ja mulla oli kova nälkä. Istui edelleen sohvalla ja katsoin kännykkää. Herra Jeon oli mennyt yläkertaan. Kello oli kohta 18.00. Yhtäkkiä kuulen kun ulko ovi aukesi. "Hei ollaan kotona." Alan katsomaan sohvalta kuka tuli. Ovella seisoi Jungkook ja Jung-hyun. Molemmat otti kenkiä pois jalasta. Ekana mitä huomasin Kookiesta oli hänen ilmeensä ja käyttäytyminen. Hän vaikutti pois olevalta ja masentuneelta. Kookien ilme oli masentunut ja sellainen välinpitämätön. Pian Jung-hyun tulee olohuoneeseen ja näen sivu silmällä että Kookie menee ylä kertaan. Jung-hyun tuli istumaan viereen. "Moi..." sanoin van kiusaantuneena ja samalla iloisena. "hei!?" Jung-hyun sanoi. Meille tuli pitkä hiljaisuus. "Anteeksi. Mikä on nimesi?" Jung-hyun kysyi. "Olen Kim Tea-hyung. Mikä on sun?" sanoin iloisen "Jeon Jung-hyun." "Hauska tutustua." Pian rouva Jeon kutsui meidät syömään. "Tae-hyun voisiko käydä kutsumassa Jungkookin syömään." Rouva Jeon sanoi. "Selvä." Vastasin hänelle. Laitoin kännykkäni taskuun ja nousin sohvalta. Aloin kävelemään rappusten luokse. Olin pääsyt kolmanelle portaalle kun Jung-hyun sanoi mulle "Tae-hyung kookien huone on vasemmalla ja viimeinen ovi." Aloin katsomaan häntä hymyilen ja nyökkäsin hänelle vastaukseksi. Pääsin Kookien huoneenoven luokse. Hengitin sisään ja ulos, kun olin tehnyt sen avasin oven. Kun avasin oven järkytyin. Näin kookien itkevän ja veitsen kädessä. Hän viilteli. Yskäisin. Heti kookie lopetti ja alkoi katsomaan mua. "Äitisi pyysi mua sanomaan että ruoka on valmista." Sanoin hänelle. "Mitä helvettiä etkö osaa koputtaa!" Kookie alkoi enemmän itkemään. Suljin oven ja sanoin "haluatko puhua. Voin kyllä kuunnella."

Uus osa pitkästä aikaa :,D. Mut kunpa tykkäätte :3