Bts| 4 life & 2 boys| Taekook

Osa 6: piirtämistä ja piirtämistä

21.5.2013

Olin herännyt työpöydältä. Aivan silmieni edessä oli pieni veri lammikko jonka olin itse aiheuttanut. Otin paperia työpöydän laatikosta ja aloin puhdistamaan pöytää. Kun oli puhdistanut sen laitoin ne roskiin. Pian kuulen kun äiti koputti huoneeni oveen. Näen veitsen mun pöydällä ja laitoin sen äkkiä laatikkoon ja suljin sen. Kävelen ovelle ja avaan sen pidä oikeeta  kättäni selän takana. "Hu Jungkook olet jo hereillä. Aatelin herättää sut." Olin hiljaa ja katson äitiä. "Muuten aamu pala on valmis." "Selvä. Mä laitan vaateet päälle ja käyn pesulla niin tuun sitten." "Okei." Äiti lähti ovelta ja lähdin kylpyhuoneeseen. Käärin hihani ja katson käsivarteni. Käsivarteni oli aivan kuivunutta verta täynnä. Laitan hanan päälle ja alan pesemään käsivarttani. Se oli yhtä kidutusta. Se sattui helvetisti ja hyvä etten alkanut huutamaan. Pesin käteni ja kuivasin käteni. Sen jälkeen aloin tehdä aamu toimia. Kun pääsin kylppäristä en viitinut vaihtaa vaateita koska mun vasempaan käteen sattui hirveästi joten päätin mennä syömään. Kävelin alakertaan ja menin istumaan pöytään.

Oli mennyt kymmenen minuuttia. Se kymmenen minuuttia oli kaikkein hirvein kymmenen minuuttia mikä mulla on koskaan olut. Kun olin syönyt lähdin yläkertaan vaihtamaan koulupukuni. Olin laittanut koulupuvun päälleni ja aloin pakkaamaan koululaukkuani. Kun olin pakanut lähin huoneestani. Aloin kävellä alakertaan. Olin pian eteisessä. Laitoin kengät jalkaan. "Mä lähenyt." Olin juuri ottamassa ovenkahvasta kiinni kun äiti tuli eteiseen. "Kookie miksi sinä nyt jo lähdet. Sun koulu alkaa kymmeneltä ja kello on puoli yhdeksän." "Ööö...mun...äää okei mulla on treffit yhden tytön kanssa." Sanoin epävarmasti. "Oi anteeksi pidä hauskaa ja tuo se meille syömään joku kerta." "Äiti me ei seurustella. Me nähdään ihan ekaa kertaa ja uskon et siitä ei tuu mitään." Avaan oven ja lähdet kävelemään. Katsoin portilta kun äiti sulki oven. Hän näytti suruisilta ja pettyneeltä. Avaan portin ja lähden kävelemään.

Olin kävelyt muutaman metrin kun käännyn katsomaan kotia. Kuulen kun portti meni kiinni. Poskelleni vierähti kyynel ja käännyin meno suuntaa. Aloin kävellä ja aloitin kuulokkeet korviin ja musiikin päälle. Ajatukseni oli koko ajan sen matkaan sellaisessa paikassa missä ei pitäisi. Päässäni kuului ääniä.

"en pysty mihinkään! Mailma olisi parempi ilman mua! Mä oon kaikkeen syypää! Mä en pärjää elämässäni! Mulla ei ole syytä elää! Kukaan ei välitä musta!"

Pian oli yhden kahvilan kohdalla ja menen sisään. Menen tiskille ja tilaan kahvin. Menen istumaan. Otan laukustani piirustus lehtiön ja alan piirtämään. Sain pian kahvini ja aloin juomaan sitä samalla. Kello läheni 15 vaille kymmentä, joten lähdin kahvilasta ja lähdin kävelemään koululle päin. Kun pääsin koululle kello oli viittä vaille kymmenen. Kävelen kaapille. Juuri silloin kun sain kaapin auki ja laittanut muutaman kirja kaappiin niin Do-hyun tuli luokseni. "Moi Do-hyun. Miten menee?" Sanoin ennen kun hän ehti sanoa mitään. "Moi. Mä voin... hetkinen?!" Käännyin katsomaan Do-hyunta ja aloin hymyillä hänelle. "Mitä?!" Mulla ei hirveästi pitänyt siinä pokka. Do-hyun käänsi katseensa käytävän toiseen seinään. "Mitä sulle on tapahtunut yöllä?" "Ei mitään." "Miksi aloit puhuu ennen mua?" "mä en vaan taho kuula tota sun paskan jauhantaa. Silleen oletko unohtanut lääkkeet tai jotain. Mä aina otan lääkkeeni, mutta ne ei hirveästi auta. Se vaan on ärsyttävää!" Do-hyun alkoi katsomaan mahaan. "Okei..." lasken laukkuni ja aloin halaamaan häntä. "Anteeks Do-hyun ei olut tarkoitus loukata sua. Mä vaan nukuin huonosti." "Ei se haittaa. Mä oon tuntenut sut jo ykkösluokalta saakka."

Kello oli neljä kun pääsin koulusta. Joten päätin mennä hakemaan kahvin ja menen puistoon piirtämää. Olin piirtänyt puolitoista-tuntia kun kuulin että mua huudettiin. Käänyin sinne suutaan ja näin Jung-hyun. Jung-hyun vikutti mulle ja vastasin hänelle hymyllä. Pakaan tavarani ja nousen penkiltä. Alan kävelemään hänen luokseen. "Hei Jung-hyun mitä teet tällä?" "Moi. Olin kaverin kanssa kahvilassa. Ja samaa vois kysyy sulta." "No tulin pirtämään. Ja minkä kaverin?" "No yks vaan." "Onko se tyttö!?" "..." "arvasin. Kerro hänestä kaikki." "No ei puhuta hänestä miten meni treffit." "Ai mitkä?! Aaa ne." "Niin?" "Ei tullut mitään hän vaan valitti exsistään." "Okei. No aatelikko mennä kotiin päin?" "Vois. En mä jaksa enään pirtää." "Okei. No tuu mun kanssa samaan matkaa." "No miksi ei." Me alettiin kävellä Jung-hyungin kanssa himaan.

Kello oli kohta 18 kun päästiin portille. Avasin portin ja menimme pihalle. Jung-hyun avaa ulko-oven ja menemme sisälle. Aloin ottamaan kenkiä pois. Kun olin ottanut kengät pois jalasta. Kävelen eteiseen ja näen jonkun tuntemattoman pojan sohvalla. Katson hän vähän aikaan. Hän näki kun katsoin häntä joten hän alkoi hymyilemään. Kun näin sen lähdin nopeasti yläkertaan huoneeseeni.

Oli mennyt muutama minuutti kun alkoi ahdistaa. Siinä vaiheessa en saanut kunnolla happea ja aloin itkemää. Mulla meni kontrolli ja juoksin äkkiä työpöydän ääreen ja aloin viiltelemään. Näin kun veri alkoi valumaan ja se sai mun oloni helpottumaan. Yhtäkkiä kuulen kun huoneen ovi avautui ja joku yskäisi. Luulin että se oli äiti tai Jung-hyun, mutta se oli se tuntematon jätkä. "Äitisi pyysi mua sanomaan että ruoka on valmista." hän sanoi. "Mitä helvettiä etkö osaa koputtaa!"Huusin ja samalla  alkoi enemmän itkemään. Hän sulki oven ja sanoi "haluatko puhua. Voin kyllä kuunnella." "Se ei vittu kuulu sulle pätkääkään." Sanoin hänelle vihaisena, mutta itkuisena. "Okei mutta haluun tietää yhden asian tietääkö vanhempasi tästä?" "Ei mutta et kerro heille." "Okei. Miks en saa kertoo." "En vaan haluu koska kun mutsi sai tietää että mulla on vakava masennus niin se alkoi itkemään ja otti sen vakavasti." "Okei en kerro, mutta mennään syömään." "Okei mutta ekaksi annat mulle nenä liinat että voin pyyhkii mun käden tästä verestä."  Hän antoi paperia, joten pyyhin käteni ja heitin sen roskikseen. Sen jälkeen lähdettiin syömään.