"Ne sanoo et suukot sateessa on romanttista. Mut enhän mä oo romanttinen?"
Noah Hale on 17 vuotias lukiolainen ja kaappihomo. Ujolla ja hiljaisella pojalla on vaikeaa sekä koulussa että kotona, kiusaajien hyökkiessä päälle ja vanhempien tapellessa...
Faijjan lähön jälkeen mutsi sekos. Se alko ryyppäämään ja käymään ties missä. Se on ollu koko viikon täys sekopää. Mä joudun joka ilta kantaan sen sänkyyn kun se sammuu eteisen lattialle. Ja mitä mä siittä saan palkaks? Vitummoiset huudot aamulla koska mä en koskaan tee mitään. Jaa-a, oisko se kumminki toisinpäi?
Tänään iltapäivällä ku tulin koulusta, se oli kännissä. Ihan vitun kännissä. Ei se yleensä puol neljän aikaan näin sekasin oo.
"Noah mishä helllwetishä sä oot olluh?" se sammaltaa ja hoippuu mun luo. "Koulussa. Mitennii?" mä vastaan. "Miksh vituss? Sunha oois potäny olla täällä kattomasha sun vanhan äitis perää" se mumisee ja lääppii mun rintaa ja olkapäitä niinku oisin joku esine jota se ihastelee kaupassa.
"Sä oot vittu aikunen ihminen. Ei mun sun perääs pitäis kattoo. Lopeta toi lääppimine!" ärähdän mutsille ja tönäisen tämän pois. "Eijjumalauta Noah et shä puhu sun ä-äidillesg tollalailla". Nyt se sit suuttuu. "Mä puhun sulle ihan miten mä haluan" tiuskaisen vaan sille. Nyt ei löydy yhtään myötätuntoa tollaselle ihmiselle. "E-Et jjumalaute puhu! Sssaatanan kakara". Se lyö mua kämmenellä naamaan. Jälkeä kirvelee, miten noin kännisestä ihmisestä voi löytyä noinkin paljon voimaa. "Mee nyt vaa ryyppään viinas loppuun, mua ei kiinnosta vittuakaa" tuhahdan, osoittamatta merkkiäkään kivusta. ————————————————- Kello on ehkä sen kuusi. Kävelen keittiöön, aikeinani etsiä ruokaa. Mutsi istuu siellä, pöydän ääressä viinilasi kädessä. "Kuka vhittu shä oot? Mitä vhittus sä teet muuuun kodisja??!" se rupeaa rähisemään. "Ooksä niin kännissä ettet omaa poikaas tunnista?" kysäisen kulmiani kurtistaen. "E-ei mun poika näythä toltha!! Ssä olet jokhu hintti vaan, eth mun miehekäsd poikani" se valittaa ja nousee ylös, hoiperrellen mun luo taulu kädessä. "Thää täshä on mun poiika!" Mutsi selittää ja tökkii taulussa olevan miehen kuvaa. Se mies siinä taulussa on mun kuollut isoveli Sebastian. Me ei näytetä samalta, Sebu on tumma ja lihaksikas, minä vaalea ja laiha. Huoahdan. "E-eikö shua hyvita hatswlla mmmun poikaa?" mutsi sammaltaa ja tiputtaa taulun lattialle. Sen lasi särkyy. "Vvoiipasjka" mutsi kiroilee. "Mmiksi shä pudotist tailun? Ssssaatansn hinthi" se suuttuu.
Mä en käsitä miten se on kännissä paljon nopeeliikkeisempi ku selvänä. Jotenkin se on kerenny ottaa pöydältä sen vielä puolillaan olevan viinilasin ja.. Paiskaa sen mun poskeen. Lasi hajoaa ja sirpaleet raapivat kasvoihini haavoja. Kyyneleet tulvahtaa silmiin. "Ei vittu sun kanssas..." älähdän. Mitään sanomatta kävelen eteiseen, kyyneleet silmissäni kirvellen. "Ääälä mmmehh minnekkääh! Shä hhinthi thuut thännenja siivootj tonnn!" Mutsi älisee. "En vittu varmana." Sanon hiljaa ja vedän kengät jalkaani. Sen enempää ajattelematta häivyn ulos asunnosta vapisten hiljaa. ——————————— Istun penkillä puistossa. Sataa vettä, ei ole edes takkia päällä. Mustan hupparini huppu on syvällä päässäni, se ei tosin peitä veristä poskeani. -Anton- Laahustan ympäri kaupunkia. Mutsi ja faijja on töissä, enkä jaksa olla himassa yksin. Vettä tulee ihan hittona.
Puiston läpi vievän tien hiekka rahisee maihareitteni pohjien alla, raahustaessani sitä pitkin jonnekkin. Ruskealla, sateen kuluttamalla penkillä istuu joku mustiin pukeutunut hahmo. Ei sillä ole edes takkia päällä, vain huppari jonka huppu on vedetty syvälle päähän.
Kävelen sen tyypin ohi. Tajuan kumminkin tuntevani henkilön. Noah. Salainen ihastukseni ja juuri se tyyppi, jota joudun kiusaamaan Marcuksen ajamana. Nyt sillä ei kyllä varmasti ole kaikki ok, sen näköinen se on.
"Noah? Ooks ok? Meinaan vaan ettei kukaa semmonen ihminen jolla on kaikki ok istu tälläsellä kelillä puistossa ilman takkia?" kysäisen ja istun pojan viereen. Mitään vastaamatta se hautaa kasvonsa käsiinsä. Pian pojan suunnasta kantautuu hiljaista nyyhkytystä.
Heips vaan teillekkin ystäväiset jotka tätä ehkä lukee! Mulle saa huomautella kirjotusvirheistä ja muista loogisuuksista mitä tänne tekstiin välillä tungen! Nyt itse asiaan! Oon halunnu pitkään laittaa Noahista kuvan, vaikka se saattaa lukukokemuksen pilatakkin :DD Ymmärrätte tarinaa kumminkin varmasti paremmin kun kuvan päähenkilöstä näätte!
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
Tässä on teille meidän upea herrasemme! Antonista tungen kuvan sitten kun sopivan löydän! Kiitos hirveesti kun jaksatte lukee tätä vaikken mikään paras kirjottaja ookkaan! Rakastan teitä kaikkia💕
