Maanantaista selvitty. Vain kolmella mustelmalla, mutta selvitty kumminkin.
Raahaudun kotiinpäin koulusta vesisateessa, mustelma kasvoissa ja huppu päässä. Ei ole mikään paras fiilis. En minä kyllä koskaan ole voinut hyvin. Aina on mennyt paskasti. Vaan sen helvetin Antonin takia. Äijjä on kyllä jäätävä paskapää. En edes ymmärrä, miksi se minua kiusasi. En ollut tehnyt sille mitään, en vittu yhtään mitään.
Potkiskelen maata ajatuksissani. Ihan perseestä. Ihme että selvisin koulupäivästä hengissä. Tumps.. "Mitä helvettiä hintti?" Vittu. Törmäsin näemmä Antoniin. Tuo tapa, millä poika sanoo hintti, on aina tunnistettavissa. Ei se muutu koskaan.
"Unohdiksä taas puhua? Ei helvetti mikä ääliö sä oot". Yritän änkyttää jotain vastaan, mutten saa sanaa suustani. Läps. Kiva, sain sitten siltä pikku läpyn naamalleni.
"Mikä vitun ongelma, miks sä et voi vastata kun sulle puhutaan?" Urputtamiseen liittyy toinenkin jätkä, Wille. Se on niistä vähän hiljaisempi, mutta kaks kertaa muita vahvempi. "Anna olla Wilzu, tää on mun hakattava" Marcus urahtaa.
"Anton pidä siittä kiinni" jätkä käskee. Ehkä kaksi sekunttia siitä, ja olen jo saanut kasvoihini kaksi kipeää kohtaa. Yritän pyristellä irti, mutta ei onnistu ei.
Silmänurkissa tuntuu paine, ei jumalauta, ei nyt saa itkeä. Siittä ne innostuu vielä enemmän.
Anton tönäisee minut kuraan, maahan. Ja potkaisee. Sitten potkaisee Marcus. Ja se sama jatkuu ja jatkuu.
Se tuntu ikuisuudelta. Mutta vihdoinki ne jätti mut rauhaan. En ois kestäny sitä kauaa.
Kompuroin ylös maasta, vaatteet läpimärkinä
ja kuraisina. Inhottaa ja sattuu.
Laahaudun kotiin sisälle, ja potkin kengät jalastani. Kumpikaan ei ole kotona. Kurkkaan vanhempien huoneeseen samalla. Isän tavarat ovat hävinneet. Tästä tulisi äidille vaikea ensimmäinen viikko. Tiesin, että se rakasti isää vaikkei isä sitä. No, elämä menee joskus niin.
Sänky narahtaa minun kaatuessa siihen selälleen. Pitäisi ottaa lääkkeet. En halua, ei ne auta kumminkaan. Olen aivan jäässä, päätän mennä suihkuun.
Päästessäni kylpyhuoneeseen tajuan tämän olleen virhe. Itseinho vyöryy päälleni katsellessani itseäni peilistä. Laihaa, lihaksetonta vaaleata rintaani ja laihoja käsiäni, joita koristavat arvet kuin korut. Huokaisen ja suljen hetkeksi silmäni. Pitäisi antaa olla. Päädyn jotenkin suihkun alle ja annan lämpimän veden valua päälleni.
Veden mukana kasvoillani noruu suolaisia kyyneleitä.
ŞİMDİ OKUDUĞUN
Kisses Under The Rain
Romantizm"Ne sanoo et suukot sateessa on romanttista. Mut enhän mä oo romanttinen?" Noah Hale on 17 vuotias lukiolainen ja kaappihomo. Ujolla ja hiljaisella pojalla on vaikeaa sekä koulussa että kotona, kiusaajien hyökkiessä päälle ja vanhempien tapellessa...
