Kuumuus hyökyi ylläni näännyttävän epäinhimillisenä. Haukoin henkeä pyörtymistä vältellen. Jalkani olivat sidottuina vasten polttelevan kuumaa tolppaa. Kiristävä köysi oli sidottu ympärilleni epämiellyttävän tiukasti. En päässyt pakoon varmaa kuolemaa. Joka puolella räjähteli pommeja, ihmisiä kirkui ja säntäili kauas henkensä edestä. Lävitseni hyökyi aina kerta toisensa jälkeen hikinen tuskan aalto. Eloonjäämiseni oli peruttu totaalisesti. En kestäisi enää montaakaan pinnallista hengenvetoa. Korvissani haamuili ihmisten pelokasta kiljuntaa, räjähteiden vapautumista, sekä miltei oman vereni kiehumista. Mustaa savua kohosi sankoiksi pilviksi ilmaan, veren noruessa polvestani likaiselle hiekalle. Henkeni rohisi, joka ruumiinosaani kivisti kuin joku olisi puukottanut minua säästelemättä. Etsin kaikin voimin rauhaa tästä kaikesta painajaisesta, ehkä tämä tosiaan oli vain unta.
Mutta ei se ollut. Ehkä joku tulisi pelastamaan minut kuoleman syleilyltä.
Ei tulisi. Ehkä räjähteet loppuisivat ja ainakin suurin osa viattomista ihmisistä selviäisi.
Eivät ne loppuneet. Ehkä pääsisin vapaaksi ja voisin auttaa muita pakenemaan.
En päässyt. Yritykseni selviytyä valuivat hukkaan kuin vesi sormien välistä. Tunsin itseni avuttomaksi, puolikuolleeksi, hylätyksi, tarpeettomaksi ja yksinäisemnäksi kuin koskaan. Ummistin silmäni ja annoin pääni retkahtaa olalleni. Ruumiini antoi periksi. Olin saavuttanut rauhan. Selviytyisin kuolleena. Minulla ei ollut enää väliä. Millään ei ollut enää väliä. Kehoni alkoi muuttua tunnottomaksi, aistini alkoivat sumentua hitaasti väreillen. Näkökenttäni äärirajoilla erottui liikettä, hajanaisia kuvioita, kummallisia värejä, kunnes sankka usva vyöryi silmiini.
Makasin tyhjyydessä ja tänne jäisin. Aistini hamuilivst sisälläni yrittäen saada taas minut tuntemaan, näkemään, haistamaan, maistamaan ja kuulemaan. Mutta aisteistani palasi vain tunto- ja makuaisti, synkkä kipu ja rautainen veren maku
Olin tuntevani jonkun jäisen käden olallani. Kevyt kosketus sai väreet kulkemaan selkäpiitäni myöten.
Puhdas, silkinpehmeä käsi kietoutui ympärilleni. Toinen yhtä viileä, mutta silti ihanan rauhoittavan kuulas käsi kiersi selkäni taakse. Tunsin kohoavani ilmaan vieraan olennon vahvojen käsivarsien varaan. Pian tunsin, kuinka pääni painui vasten muukalaisen rintakehää.Olinko päässyt taivaaseen ja joku tuli saattamaan minut perille, kauas kuolevaisten maailmasta? Kohti rauhaa ja ikuista onnea, kohti niittyjä ja kelmeitä tähtiä, kohti pilviverhoja ja sateenkaaria, kohti lämpöä ja valoa, kohti aurinkoa ja kuuta. Kohti täydellisyyttä.
YOU ARE READING
Alecro
ActionNuori mies, jonka elämä on monien silmin täydellistä. Eri näkökulmien yhteenlaskettu summa on tuo upea komistus, jolle ei koskaan tapahdu mitään negatiiviseen viittaavaa. Tuo mies on kuitenkin puoleensa vetävyyden lisäksi salaperäinen ja aavistuksen...
