Tunnen kun heikko ihmiskehoni heitetään puuta päin "Sinusta ei ole muuta kuin harmia" kuulen kun hän murisee vihaisena. Yritän nousta ylös mutta sen seurauksena saan potkun kylkeeni ja tunnen miten kylkiluuni murenevat rikki "Kehtaatkin yrittää nousta" hän potkaisee minua uudestaan. Yritän olla mahdollisimman hiljaa, että hän ei saisi tahtomaansa mielihyvää "He tulivat!" Kuulen kuinka joku huutaa laumamme talosta. Hän potkaisee minua uudestaan ja sanoo "Pysy tässä en ole kanssasi valmis" Katselen varovasti ympärilleni 'Nyt tai ei koskaan' ajattelen ja muutun sudekseni. Lähden nopeasti juoksemaan kohti metsää toivoen, että kerkeän päästä reviiriltä pois ennen kuin he saavat minut kiinni. Kuulen kuinka sudet takanani lisäävät vauhtiaan ja minä teen samoin 'Ei enää pitkästi pakko päästä pois' ajattelen kuin lisään vauhtiani koko aika enemmän.Hyppään ojan yli ja samalla reviirini en pysähdy katsomaan taakseni vaan jatkan matkaani. Voin kuula, kuinka sudet pysähtyvät äkkiä reviirin rajalle....
Hypähdän tassuilleni katsoen ympärilleni 'Ai niin... Se oli vain painajainen... Vai minun unelmani? Pääsinhän sentään pois sieltä ja sen voin sanoa, että se paikka oli painajainen... onhan tästä jo vuosia ja silti näen tuota samaa unta' ajattelen närkästyneenä itsekseni, kun etsin itselleni uuden nukkuma paikan...
YOU ARE READING
Särkynyt
WerewolfJulie on karannut vuosia sitten pahoinpitelevästä laumasta ja päätyy vahingossa toisen lauman reviirille.