Särkynyt

6. Herääminen

Herään kipuun. tunnen kuinka kipu säteilee ympäri kehoani. nousen istumaan 'Missä olen..?' ajattelen yrittäen kerätä muistiani takas. Viimeinen muistoni on kun karkasin viimeisen laumani luota 'Olenko takaisin sielä?..' katselen ympärilleni 'Olen sairaalassa?... eli en ole ainakaan viime laumani luonna' Katselen ympärilleni nähden kädessäni neuloja. Revin neulat irti ja samassa laitteet alkaa pillaamaan ympärilläni. Yritän päästä jalolleni jottai voisin juosta pakoon mutta jalkani eivät kanna minua joten rysähdän suoraan lattialle. Säikähdän vielä enemmön kun ihmisiä alkaa tulemaan huoneeseen joten livahdan nopeasti sängyn alle istumaan.
Kuulen kuinka ihmiset alkavat puhumaan toisillensa ja jotku alkavat huutamaan. Olen liian paniikissa ja kivuissani että pystyisin keskittymään mitä he sanovat.

Näen kuinka vaatteeni alkavat punartua verestä "Missä hän on?" kuulen jonkun voimakkaan äänen sanovan kun hän astelee huoneeseen. En kuule vastausta mutta näen kuinka hän astelee lähemmäs sänkyä ja kyykistyy että voisi nähdä minut.
Ele saa minut panikoitumaan vielä enemmän "Voisitko tulla pois sieltä? Meidän pitäisi saada hoitaa haavasi" Mies puhuu. Voin kuulla miehen äänestä hänen olevan Alfa. Menen vielä pienemmäksi palloksi ja näytän hänelle niskaani. Minulle opetettiin vanhassa laumassa aina tekemään niin jos joku puhuu kanssani, se kuulema kertoo että kunnioitan heitä ja että en halua tehdä harmia henkilölle joka puhuu kanssani.
Alfa vetäytyy ja käskee kaikkien muiden lähteä.

Hetken kuluttua huoneeseen tulee toinen henkilö "En halua tehdä häntä pelokkaamaksi" kuulen alfan mumisevan henkilölle joka tuli.
Hetken päästä näen taas kun uuden henkilön jalat päätyvät sängyn lähelle ja hän kyyristyy "Olen James.. Tiedän että sinuun sattuu haluaisitko että helpottaisin kipuasi? Minulla olisi sinulle särkylääkettä" Heti kun James alkaa puhumaan käänän katseeni häneen. Hän kuulostaa tutulta... Ja luotettavalta. Kurtistan kulmiani hämmentyneenä ajatuksilleni "Ja jos sinulla on nälkä voimme tuoda sinulle ruokaa" James jatkaa hymyillen. Katson yhä Jamesia ja sitten katsahdan Alfan jalkoihin ja suuntaan katseeni takaisin Jamesiin "Voin luvata että Nathan pysyy kauimmaisessa nurkassa... Hän haluaa vain varmistaa että sinulla on kaikki hyvin" James sanoo ymmärtäen. Katson Jamesia nyökäten epävarmasti "tehdään niin että tulet sieltä pois ja minä nostan sinut takaisin sängylle. Tiedän että sinulla ei ole tarpeeksi voimaa vielö nousta ylös. En missään nimessä halua satuttaa sinua tahallisesti tai vahingossakaan" James katsoo minua ymmärtäväisesti. Nyökkään alan hiljaa liikkumaan kohti Jamesia täristen pelosta.

Pääsen sängyn alta pois. James siirtyy varovasti viereeni ollen edelleen kyyryssä "Nostan sinut sängylle. En aijo satuttaa sinua" James toistaa sanansa. Nyökkään hänelle uudestaan. James ottaa varovasti minut syliinsä. Kuulen kuinka Nathan murisee Jamesin eleelle. Jäädyn hetkeksi mutta muistan mitä minulle ollaan opetettu ja paljastan jälleen kaulani. James nostaa minut sängylle "istu siinä... Annan sinulle särkylääkettä" James sanoo samalla kun menee etsimään särkylääkettä "Sinun ei tarvitse näyttää kaulaasi täällä enään" Kuulen kuinka nathan sanoo nurkastansa. Olen automaattisesti jo näyttämässä kääntämässä päätäni mutta kerkeän rekistöröidä hänen sanansa ja nyökkään hänelle pitäen katseeni sängyssä "Tässä lääkkeesi... Ota se veden kanssa" James tulee takaani ojentaen minulle vaalean pillerin ja vesilasin. Otan vesilasin pojan kädestä ja katson hieman epäilevästi lääkettä mutta otan sen silti luottaen jamesin sanoihin.
Otan pillerin suuhuni nielasten sen veden kanssa "Nyt minun pitäisi saada putsata sinun haavasi ja korjata ne jos ne ovat avautuneet muuten ne voivat tulla vielä kipeämmäksi" James puhuu samalla kun tuo ison sylillisen tavaraa viereiselleni pöydälle. Olen yrittänyt olla säpsähtämättö jokaista jamesin liikettä mutta olen epäonnistunut siinä se ei onneksi ole jamesia haitannut toisin kuin nathania joka on vähän väliä murahdellut itsekseen nurkassa.
Huomaan että James odottaa vastaustani. Nyökkään hänelle ja hän ottaa varovasti kädestäni kiini alkaen putsata haavoja.

"Kaikki on valmista...siinä menikin se pari tuntia" james puhuu väsyneellä äänellä "Haluatko syömistä? Tai juomista?" Katson jamesia enkä tiedä minkä takia hän on niin tutun oloinen ja luotettava... Katselen häntä miettien havahtuen kun hän huhuilee minua "Tiedän että olen hyvän näköinen mutta ei tarvitse nathanin nähden tsekkaila minua" James virnistää katsoen minua mutta kun hän kulee Nathanin murisevan James jatkaa "Niin haluatko syömistä?"
Suntaan katseeni punastuneena sormiini vedän syvään henkeä päättäen vastata hänen kysymykseensä 'Voin luottaa häneen... Voin luottaa häneen' ajattelen. Kun tunnen olevani valmis nostan katseeni Jamesiin 'E.....E-e-ei ki-kiitos' änkytän todella hiljaa mieleni kautta hänelle. Menen Jamesista kauemmas jos hän päättääkin lyödä minua hänen täytyisi tulla lähemmäs minua ja kerkeisin juosta pois. Hetken ajan kuluttua uskallan nostaa katseeni Jamesiin joka katsoo minua hämmentyneenä suu auki. Kuluu monia minuutteja ennen kuin James on saanut itsensä kasaan "J....o...... Okei MUTTA sinun täytyy syödä jotain huomenna" James sanoo painottaen sanaa mutta. Nyökkään Jamesille tietäen että en tule syömään huomenna "Kello on jo paljon joten haluaisin päästää sinut nukkumaan" james sanoo vilkaisten Nathania. Nathan nyökkää lähtien jo huoneesta pois "Tiedän että et muista minua vielä. Anteeksi että en voinut suojella sinua..Täällä olet turvassa jos joku tekee jotain pahaa sinulle kerro minulle tai Nathanille" James sanoo katsoen minua. Nyökkään ihmettellen hänen sanoja. otan parempaa asentoa sängystäni "Parin päivän päästä pääset luultavasti omaan huoneeseesi... Hyvää yötä" James sanoo ja lähtiessään sammuttaa valot huoneestani....