Jamesin näkökulma
"Milloin aijoit mennä katsomaan häntä?" Kysyn katsoen Alfaa "En mitenkään kerkeä käydä katsomassa... miksi edes menisin?... En ole ennenkään mennyt katsomaan ketään tiedät miten se homma menee" Alfa sanoo ärtyyntyneenä kun tulen taas vaivaamaan häntä samalla asialla "hän tappoi melkein Lucasin ja rikkoi kahleensa irti? eikö se sano jo jotain? hänessä on jotain erikoista" Sanon alfalle ärtyneenä jonkin takia suteni kunnioittaa tyttöä vaikka suteni yleensä haluaa tappaa tunkeilijat "Hän on valkoinen susi... Tiedät että se on jo harvinaista ja hän on normaaliksi tunkeiliaksi liian voimakas...hän onnistui puhumaan sutena Lucasille.. tiedät että vain laumaan kuuluvat voivat puhua mielensä kautta toisille" Sanon turhautuneena kun minua ei kuunella "Hän voi sitten tapella tänä iltana vahvimman kanssa" Alfa nostaa katseensa minuun "Jos olet kerta niin varma että hän on vahva, hän pystyy helposti päihittämään hänet" alfa sanoo haastaen. Katson häntä kohottaen kulmiani ja vastaan itsevarmana "Selvä. jos hän selviää niin annat hänelle paremman sellin" Alfa vain murahtaa vastaukseksi ja käskee minun lähteä.
Olen valmistamassa tappelu'rinkiä'. Tappelurinki on upotettu katsomosta ja katsomo kiertää koko ringin ympärillä. Katsomo on ollut joka kerta täynnä. Aina kun saamme uuden tunkeilian laumamme reviirille laitamme hänet ja edellisen tappelun voittajan joka on myös ollut tunkeilijana , tappelemaan kumpi elää ja kumpi kuolee. Käänän katseeni kun kuulen oven pamahtavan kiini ja kuulen kuinka askeleet lähestyvät rinkiä jossa olen "Eihän tämä ole sinun hommasi" Lucas huutaa kohottaen kulmaansa "Huominen onkin erityistapahtuma" myhäilen "Etkai vain ole tykästynyt" Lucas virnuillee heiluttaen kulmiansa. Naurahdan hänelle lyöden häntä selkään "Tiedän että sinäkin tunnet sen" katson Lucasia vakavana "Suteni ei halunnut hyökätä hänen kimppuunsa" Lucas tunnustaa mietteliäällä äänellä "Tunnen sen myös. Suteni ei tiedä mitä tehdä mutta hän kunnioittaa häntä" sanon lucasille "Tiedät mitä tämä voi tarkoittaa" Lucas katsoo minua vakavana. Nyökkään "Ajattelin sitä jo kun näin hänet. Hän on isoin valkoinen susi jonka olen nähnyt... Jo olemalla valkoinen susi tekee hänestä voimakkaan oloisen mutta hän on varmasti isompi kuin alfa" Lucas nyökkää "Hän oli minuakin isompi" Lucas mumisee jatkaen "Ja minun ja alfan sudet ovat jo paljon isompia mitä muiden laumojen alfojen sudet"Katson Lucasia nyökäten hänelle.
Katsahdan kelloa "Eikö sinun pitäisi olla treenaamassa muita?" Katson tätä ihmetellen. Lucas katsahtaa nopeasti kelloon "Voi vit...Nähdään huomenna!" Lucas juoksee nopeasti kohti ovea "varaudu huomenna soittamaan laumamme lääkärille" huudan perään kunnes kuulen oven paukahtavan jälleen kiini "Jos alfa olisi tästä kuulut.." mumisen itsekseni. Hän olisi teurastanut lucasin sillä alfa ei tykkää jos treenit eivät ala tarkalleen. Hän haluaa pitää kaiken hyvässä järjestelyssä.
Avaan tyrmän oven voin haistaa veren ja lian ja kuulla kaikkien susien,ihmisten huudot. Suuntaan kohti hänen selliä nähden hänen ison valkoisen suden makaamassa sellin nurkassa. Heitän hänelle ison lihapalasen. Hän hypähtää hereille nousten koko kokoonsa venytellen itseänsä 'Hän on varmasti isompi kuin alfa' ajattelen "Toin sinulle ruokaa... Sinulla on illalla tappelu toisen tunkeilijan kanssa" Sanon katsoen hänen reaktiotaan. Hän kurtistaa kulmiaan mutta hänen kasvoillaan on itsevarma ilme. Hän murahtaa ottaen ruokansa kauemmas kaltereista "Hän on viime tappelun voittaja.. iso mutta ei sinua isompi joten sinulla ei ole hätää.. Tai no tuskin sinulla olisi muutenkaan hätää vaikka tappelisit saman kokoisen kanssa" sanon kaiken lähinnä itselleni mutta näen hänen korvistansa että tyttö kuuntelee samalla kun syö lihaansa "Mutta... Minun täytyy jatkaa töitäni joten me näemme vielä huomenna" sanahdan lähtien tyrmästä pois.
YOU ARE READING
Särkynyt
WerewolfJulie on karannut vuosia sitten pahoinpitelevästä laumasta ja päätyy vahingossa toisen lauman reviirille.