|| Idän Seireeni || Vhope || FIN

2; Meriseikkailu

Ruoan syötyämme menen tiskaamaan astiat erilliseen koppiin kotini ulkopuolella. Jimin kantoi korissa astioita kanssani. Tuo oli pukeutunut labratakkiinsa, ehkä hänelle tuli helposti kylmä. Tai sitten hän ei halunnut liata sen alla olevaa valkoista turtleneck-paitaa.

Askelten töminä rikottaa rauhallisen hiljaisuuden.

"Yoongi", sanon kuuluvasti ja mies kurkkaa nurkan takaa. Jimin tirskahtaa hieman.

"Miten kuulit?" hän kysyy epäuskoisena vilkuillen vuoroin minuun ja vuoroin Jiminiin.

"Et kävele hiljaa jollet keskity", selitän tuolle pikaisesti ja nyt valkeatukka katsoo varpaitaan. Yoongi oli pukenut päälleen taas ne raskaat armeijavaatteet, tai minusta ne tuntuivat raskailta.

"Et kai hajottanut mitään kun emme olleet vahtimassa?" naurahdan ja Yoongi pudistelee päätään.

"En, mikään ei kaatunut", Yoongi vakuuttaa. Jimin työntää lasejaan, ne olivat valuneet nenänvartta pitkin hieman eteen.

Tiskit tiskattuamme lähdimme kohti satamaa, siellä minun ikioma veneeni odotti.

•

"Ihanaa päästä merelle!" Jimin tuuletti levitellen käsiään auringonpaisteen edessä. Tuon valkoinen laboratoriotakki liehui hennossa tuulenvireessä ja auringon säteet näki sen läpi. Yoongi hymyili. Nuorin astui ensimmäisenä veneeseen mustat siistit kengät kopisten. Yoongi meni seuraavaksi ja minä menin viimeisenä, irrotin sitä ennen köydet veneestä.

Vene oli moottorivene, sellaista ei ollutkaan kenellä tahansa. Eikä olisi varmaan minullakaan jollen olisi töissä laivalla. Käynnistin sen ja pojat olivat istuutuneet penkeille jo toistensa lähelle.

"Valmiina lähtöön?" kysyin takapenkkiläisiltä kääntyen heihin päin.

"Ollaan kapteeni!" Jimin huudahtaa kuin olisi vasta pikku lapsi. Naurahdan ja katson Yoongiin. "Onko herra Myrtsimyykin valmis?"

"Herra Myrtsimyy? No kyllä olen!" Yoongi naurahtaa ja nojaa takakenoon penkillä miehekkäästi istuen. Jimin alkoi kikattamaan.

Kaasutin matkaan auringonlaskua kohti. Oli vapauttavaa tuntea tuulen tuiverrus, kuulla veden loiskunta ja nähdä aava meri. Edessä siintäisi vettä monen monta meripeninkulmaa. Jimin ja Yoongi nauttivat oloistaan takana ja vetivät täysin siemauksin auringon valoa itseensä vielä kun sitä on. Emme voisi olla kovinkaa kauaa matkassa pimeäntulon takia, mutta kun vasta pääsimme matkaan... Voisimme ehkä olla yötä veneessä? Minulla oli joitakin yövaatteita veneen tavaratilassa tällaista varten.

"Mitä tykkäisitte jos jäätäis yöksi tänne? Ku lähettii vast ja aurinko alkaa jo laskea...", maanittelen takapenkkiläisiä. Jimin näyttää kiinnostuneen ehdotuksesta, mutta Yoongi ei ole satavarma.

"Joo, se ois jännää!" Jimin tokaisee. Hän on aina valmiina uusiin kokemuksiin.

"Onks se vaarallista?" Yoongi kysyy varoen.

"Ei, kunhan sidomme veneen kiinni johonkin, ettei se lähde ajelehtimaan", kerron vanhemmalle. Hänellä on pakko olla jotakin kokemusta veneistä tai laivoista jo ennestään, onhan hän sentään armeijan kapteeni.

"Okei no sit voidaan jäädä", Yoongi myöntyy ehdotukseen. Jimin hihkuu iloisesti ja halaa Yoongia, aika söpöä.

•

Alkaa hämärtyä ja Yoongi ja Jimin laittavat lattialle pientä petiä valmiiksi. Joutuisimme nukkumaan ihan kylki kyljessä jos mielimme mahtua siihen.

Vaimea humina kuitenkin keskeyttää ajatukseni. Se kuului kauempaa.

"Kuuletteko tuon?" kuiskaan pojille, jotka istuvat lattialla ja höristivät korviaan. Molemmat nousivat pystyyn nähdäkseen paremmin ulos.

"Joo... Ihankun laulua...", Jimin toteaa hiljaa ja kuuntelee tarkkaavaisesti. Yoongi nyökkää ilmoittaakseen, että kuulee äänen. Emme olleet vielä pysähtyneet vaan lipuilimme hiljaisesti ja hitaasti eteenpäin kelmeässä kajossa. Tähdetkin alkoivat jo tuikkia ihan korkeimmalla iltataivaalla.

"Mennään lähemmäs", Yoongi ehdottaa, katse edelleen horisontissa. Ääni oli selkeästi puoleensavetävä.

"Kokoajan olen menossa sinne päin", sanon ja kuulen laulun voimistuvan. Se on heleä, lumoava ääni, jota kauniimpaa en ole kuullut. Jimin onkin lähes kirjaimellisesti lumoutunut, hän katsoo tyhjällä katseella eteenpäin kohti laulun lähdettä – vaan ettei mitään vielä näy.

Lähemmäs päästyämme, eli laulun vielä voimistuttua, se alkaa vaikuttaa Yoongiinkin. Tuo nojailee Jiminiin ottaen hänestä tukea ja tuijotellen samaan suuntaan. Näen sieltä tulevan pehmeän hehkun, hyvin kummallista? Tilanne alkaa jo vähän tuntua jopa aavemaiselta. Ei näin voi terveen järjen mukaan käydä!

Näen sivusilmälläni Yoongin puhuvan lähes äänettömästi itsekseen. Pystyn lukemaan tuon huulilla muodostuneen sanan: Jimin. Miten Jimin liittyi mitenkään tähän? Tai hän oli melkein transsissa, vähän pelottavaakin jopa, joten kai tuollaisessa tilassa voi höpötelläkin vähän kaikenlaista, eikö niin?

Mielikuvitukseni alkaa muodostaa kaikenlaisia teorioita, että Jimin olisi lumouksen takana, mutta miksei se ole vaikuttanut minuun? Ja jos Jimin olisi tehnyt sen hän ei varmaan itse olisi lumoutunut.

Näen sumun takana kulkevan ison varjon hiljaa eteenpäin. Ihankuin... Laiva. Olihan tämä meri, täällä on muitakin, mutta tuo pursi oli todella kolkko ja karmiva. Se laulu kumpusi tuosta laivasta.

"Ehkä olemme liian väsyneitä ja näemme vain harhoja...", totesin ja läpsäisin itseäni. Ei, ihan hereillä olin, eikä se ollut kangastus. Tuo laiva todella oli tuossa ja siitä oikeasti lähti laulua. Se tuli meitä kohti, minua alkoi pelottaa. Kylmä hiki alkoi valua otsaa pitkin ja päätin kysyä Jiminiltä ja Yoongilta apua.

"Hei pojat...", tökin kumpaistakin, mutta he eivät ymmärtäneet mitään. Katsoivat vain laivaa, tuota yksinäistä seilaajaa.

Se tuli kohti, oli koko ajan lähempänä, valmiina ajamaan meidän pienen veneemme ylitse jäämättä katumaan sitä. Päätin pistää töpinäksi ja lähdin pois laivan reitiltä. Se kulki edelleen meitä kohti, muttei vaihtanut suuntaa. Nyt se ei voisi murskata meitä.

Nyt kauniit soinnut yrittivät vangita minutkin laivan ollessa melkein kohdalla, onneksi ymmärsin sen tarpeeksi ajoissa. Tukin korvani, etten kuulisi laulua, se toi mieleen seireenit, merikarhujen pahin painajainen. Seireenit viekottelivat laulullaan ja kauniilla ulkomuodollaan hämäsivät uhrejaan. Ja jos uhri lähti seireenin mukaan, miten tavallisesti kävikin, se olisi sen merimiehen loppu.

Pakotin itseni lopettamaan seireenien ajattelun, nehän olivat vain satua! Kauhulla odotin mitä tuo epätodellinen alus toisi tullessaan. En luottanut siihen sitten alkuunkaan.

Hämärästi näin koukun lähtevän paatin kannelta ja se tarttui terävät piikit raapien kalliin veneeni pintaa. Olin hirveissäni, ne eivät olleet ystävällisellä päällä, ketä lie he olivatkaan. Yoongi ja Jimin vain istua töllöttivät maassa, ihan kuin heillä ei olisi omaa tahtoa enää ollenkaan.

Meidän vene on kaapattu.

Hyvää syntymäpäivää Jimin!
Sen kunniaksi piirsin tämän tarinan Jiminin olkaa hyvät💛