Yoongin näkökulma
Olin saanut töitä tehtyä, ehkä hieman hutiloiden. Eihän minulla olisi kylläkään vaihtoehtoja... Joskus vilkuilin Jiminiin katsellen tuon viimeistelevän työni jäljen. Minusta tuntuu, ettei tämä ole tässä – tai että meitä odottaisi paljon pahempi kohtalo.
Kapteenia ei näkynyt, hytin ovi oli suljettu. Näin Seokjinin partioivan ympäri kantta, varmaankin vahti meitä. Huomasin, että miehen hiukset olivat aina vasemman silmän päällä, tai hänellä on otsatukka, mutta niitä oli siirretty silmän eteen. Kerrassaan outo tyyli, jos saan sanoa. Tuolla kasvoi mustia viiksen ja parran haivenia kasvoissaan ja hän omasi leveät hartiat ja kapean vyötärön. Oikein komea.
Huomasin Jungkookin, tilaisuuteni koitti. Hiivin tuon luokse Jiminin ja Hoseokin huomaamatta ja kiskaisin tuon nurkan taakse.
"Mitä hel-", nököhampainen oli kiroamassa, mutta peitin tuon suun kädelläni ja näytin tuolle merkin olla hiljaa.
Tuo katsoi kummastuneena, mutta nyökkäsi ja otin käteni pois tuon suun edestä ottaen tuon käsistä hellästi kiinni. Katsoin tuota tarkastellen silmiin, arvioiden tuon tunteita ja mietteitä.
Tummatukka olisi selkeästi lähtenyt seinän läpi pakoon jos olisi voinut, hän oli hyvin hämmentynyt ja peloissaan tilanteesta.
Katseeni viipyili tuon kasvoilla ja laskeutui tuon hartioiden seudulle huomaten tuon pitkän arven kaulassa.
"Mistä tuo arpi tuli?" kysyn ensitöikseni. Minun pitää vielä kasata ajatuksiani kokoon.
"Öh... Se tuli joskus nuorempana... Olin varomaton ja kapteeni suuttui minulle... Hän antoi tuon siitä varoitukseksi, että jatkossa muistan mitä ei kuulu tehdä...", Jungkook sammaltaa, aihe ei ollut hänelle mieluinen.
"Olen pahoillani", sanon tuolle suruissani, poraten katseeni tuohon. Jungkookille tilanne oli vieras, hän vähän väliä kiemurteli, hän tahtoi pois.
"Mutta nyt siis oikeaan asiaan", hellitän katseeni tuosta, "näen, ettet viihdy täällä... Etkä tykkää laivan miehistä, eikö niin?" huokaisen.
Nuorempi katsoo minua pelästyneenä, ihan kuin olisin sanonut jotakin sellaista mitä mieltä tuo oli, mutta sitä ei saisi edes itselleen myöntää. Hän nyökkää varovasti.
"M-mistä tiesit", tuo änkyttää hiljaa, kädet täristen ja suklaanruskea katse harhaillen käsissäni.
"No sen näkee jos tarkkaan katsoo... Tai niinkuin, on jotain aavistusta...", yritän selittää, mutta minun on vaikea pukea sitä sanoiksi. Jungkookia oli vain helppo lukea silmistä, ja tuon pienistä eleistä.
Tuo nyökkää yrittäen ymmärtää. "Miksi otit sen esille...", hän kääntää katseensa silmiini avuttomana. Sydämeni jättää lyönnin välistä ja käännän päätäni toiseen suuntaan.
Päästän irti tuon käsistä ja astun askeleen taakse. "Ajattelin et... Jos tehtäis yhteistyötä. Autettais toisiamme pääsemään pois. Ja mun ystäviä kans", hymähdän tunkien käteni taskuun.
Jungkook näyttää mietteliäältä. "Entä muu miehistö? Mitä heille käy?" hän kysyy silmät ymmyrkäisinä.
Huokaisen. "Hei Keksi, ootko mukana vai et?" sanon tuolle kallistaen päätäni, "Ne ei oo tehny sun vuokses yhtään mitään hyvää", tuhahdan.
Näen pojalla pilkkeen silmäkulmassa. "Keksi?" tuo naurahtaa juuri sanomalleni lempinimelle juuri häntä varten. "Mitenvaa, oon mukana", hän toteaa ja paiskaa kättä kanssani.
"Ei sit kerrota täst kellekkään", kuiskaan tummatukan korvaan. Tuo virnistää minulle. "Ei tietenkään", Jungkook kuiskaa.
"Tavataan puolikuun aikaan tässä. Kerron sul sit tarkemmin miten tehdään", vinkkaan nuoremmalle silmää. Poika nyökkää, taputtaa minua olalle ja häipyy matkoihinsa.
"Mihi hävisit?" Hoseok kysyy kun ilmestyn paikalle, jossa hän ja Jimin oleilevat. Jiminin silmälasit sojottavat hieman vinoon, ei ihme kylläkään kun ne ovat muutenkin rikki.
"Olin vaa kattomas kissaa", valehtelen. En voisi kertoa heille kaveeraareenni Jungkookin kanssa, vetäisivät vain herneet nenään.
"Onks tääl kissa?" Jimin innostuu ja vilkuilee olkansa yli.
Naurahdan tuon söpölle käytökselle. "On, sen nimi on kai Kiku", kerron Jiminille. Jos jokin asia saa tuon pojan hyvälle tuulelle niin kissat.
"Missä se on, missä se on Yoongi???" Jimin katselee ohitseni puolelta toiselle.
Kohautan olkiani. "Tais mennä matkoihinsa", viheltelen siirrellen painoani varpailta kantapäihin ja takaisin.
"Harmi", lohipää huokaa, "no näen sen vielä joskus."
•
Seokjin oli antanut minulle tehtäväksi tervata laivan pintaa. Yök, tervan hajusta tulee huono olo. Vastahakoisesti alan työhöni Hoseokin ja Jiminin kanssa, laivalla on kokoa niin en minä sitä yksin hoitaisi.
Kannen lankut miltei tärisivät kun kapteeni harppoi kohti meitä, mitä hän tällä kertaa vaatii? Kultakutri vilkaisi Hoseokiin, jättää Jiminin huomiotta ja käveli suoraan minun luokseni. Nielaisin.
"Tule mukaani", hän pyytää viileästi. Katsahdan viimeisen kerran ystäviini huolissani ja lähden Taehyungin matkaan.
Tuo sulkee hyttinsä oven perässään ja katsoo minuun. Hänen silmistään ei näe mitä hän miettii, toisin kuin Jungkookin.
"Olet jokseenkin outo", kapteeni aloittaa ottaen muutamia askelia minua kohti. Menen hieman taaksepäin, osuen työpöytään. Tästä ei olisi pakotietä.
"Mi-millä tavalla kapteeni?" änkytän. Sydämensykkeeni nousee aina kun tuo on läsnä. Aivoni alkavat suunnitella varasuunnitelmia kapteenin varalle, enhän haluaisi jäädä kiinni Jungkookista?
"Olet jotenkin levoton. Mistä kiikastaa", tuo sanoo hiljaa lähestyen kasvojani. Mene pois!
"Öm...", takeltelen punastuen. Noniin Yoongi, tee jotain ennenkuin se syö sinut elävältä!
En voi muutakaan, nopeasti suutelen tuota ja melkein kaadun kirjoituspöydälle irroittautuessani. Anteeksi Jimin...
Taehyung on hämmillään ja huomaan pienen punan hiipivän tuon kasvoille. Tilanne ei selvästikään ole hänelle tuttu. "Vai siitä asia kiikasti", tuo pyrkii hallitsemaan tilannetta huomaamattomasti.
Nyökkään ujosti, minun kohtaloni varmaan on olla tuon merirosvopäälikön räsynukke. Se olisi kyllä ehkä iljettävin kohtalo, vaikka kapteeni onkin ihan hirvittävän komea. Mitä menit tekemään, Min Yoongi?
Tuo käännähtää puoliksi minua kohti. Näen vain tuon kasvojen vasemman puolen. "Eihän minua yksi kierros haittaisi", tuo vihjaa kääntyen kokonaan minua kohti.
Pupillini pienenivät järkytyksestä ja sydämeni oli tulla rinnasta ulos. Nyt kyllä itselleni oikein kunnon sopan keitin.
Nyt sitä mennään...
Ei oo tullut lukua aikoihin koska oon ollut tosi epäaktiivinen muutenkin sosiaalisissa medioissa, koulu painaa päälle xd
Yoongin ja Taehyungin puuhastelut skippaan etten niistä kirjota seuraavassa luvussa (tai siitä itse hetkestä)
ESTÁS LEYENDO
|| Idän Seireeni || Vhope || FIN
Fanfic"Aurinko nousee idästä ja laskee itään" Eletään 1910-lukua Jung Hoseokin ja hänen ystäviensä meriseikkailu ei pääty hyvin, kun he joutuvat merirosvokapteenin ja tuon miehistön yllättämiksi avomerellä. Heidän kapteeninsa "Kultakutri" iskee silmänsä H...
