|| Idän Seireeni || Vhope || FIN

8; Saunatoverit

Hoseokin näkökulma

En voi uskoa, että Yoongi vaihtoi puolta! Hän meni kapteenin matkaan... Telkesi Jiminin tyrmään... olen yksin.

Hoseok makasi riippumatossa katse maalaten kattoa ja mieli harhaillen kapteenista Yoongiin. Hän ei oikein tiennyt miten selviäisi eteenpäin. Välikohtaus Taehyungin ja armeijapojan välillä oli saanut seilorin suuttumaan ja ennennäkemättömät tunteet roihahtivat hänessä sillä hetkellä.

Kop kop

Ääni kuului ovelta. Kultakutri seisoi siellä valtavan oksan tai kepin kanssa närkästyneen näköisenä. Varmaan tahtoo hakata minut.

"Ei ole lepoaika. Kolme kierrosta kannen ympäri ja sen jälkeen tykkien putsaaminen, mars!" kapteeni käskyttää.

Pyöräytän silmiäni ja nousen puhisten ylös. Mieleni teki lyödä tuollaisesta vallan väärinkäytöstä!

Kulkiessani Taehyungin ohi kylmät väreet valtasivat kehoni. Aivan kuin Kultakutri lähettäisi jäätäviä näkymättömiä signaaleja itsestään jotka aiheuttavat kylmiä väreitä.

Aina hänet ohittaessani minua pelotti, että hän löisi tai tekisi jotakin, mutta toistaiseksi hän ei ole käynyt käsiksi kehenkään meistä, ainakaan minun tietojeni mukaan.

Lähden suorittamaan kolmea kierrosta kannen ympäri, yks kaks kolme, hölkkään auringon paahteessa enkä ole edes juonut tai syönyt hyvin aikoihin.

Energiani kuluu tästä syystä äkkiä loppuun ja joudun pitämään minuutin tauon ennen kuin suuntaan pesemään tykkejä. Huomaan Yoongin olevan mastossa, yleensä Jungkook on siellä. Alhaalta asti näkee hänen roikkuvat silmänsä, tyhjän katseensa ja mitäänsanomattoman olemuksen. Aivan kuin hänen elämänsä viimeinenkin toivonkipinä olisi sammunut. Ehkä hän suree Jiminiä? Hei, voisin tänään mennä katsomaan häntä tyrmään, hän varmaan on todella yksinäinen.

Tykkien putsaus on likaista hommaa. Jungkook pääsee nyt helpolla kun joku alempiarvoisempi on laivassa hänen lisäkseen...

Tykit ovat täynnä nokea eikä niitä ilmeisesti ole putsattu aikoihin. Hinkkaan sienellä sen pintoja ja minun pitää koko ajan putsata sieni vedessä, ja vesikin on jo mustaa. Näitä olisi jäjellä vielä monta...

Harkitsen oikeasti että jättäisin vain hommat kesken. Teen tätä yksin ja se on todella raskasta ja hidasta. Minun on pakko levähtää! Puuskahdan ja romahdan maahan istumaan. Olin saanut vasta yhden tykin pestyä ja minun tuurillani kapteeni tarkistaisi olenko hoitanut hommani.

Ihan sama! Minä menen katsomaan Jiminiä! totean mielessäni ja marssin kohti tyrmää.

Jimin istuu yksinäisenä nurkassa nypläten takkinsa hihoja. Hän nostaa katsettaan ja näkee minut ja vieno hymy leviää hänen kasvoilleen.

"Terve Hoseok", hän sanoo riutuneella äänellä iloisena jälleennäkemisestä.

"Moi! Tulin katsomaan sua, aattelin et oot yksinäinen", kerron lohipäälle. Minua säälitti hänen kuntonsa, hän ei ollut parhaimmillaan. Tuskin on saanut kunnolla syötävää, emme kyllä me muutkaan ole.

"No on täällä yksinäistä.. pahempaa siitä tekee kun voi miettiä asioita päässään eikä saa vastauksia", lääkäri kertoo haikeasti.