Mä oon Sara 19-vuotias tyttö Pohjois-Suomesta. Mä olen ihmissusi. Kuunvarjon lauman Alfan ja Lunan tytär. Mun vanhemmat vaan kuoli 4 vuotta sitten, kun omegat hyökkäsivät meidän lauman kimppuun.
Sen jälkeen laumaa on johtanut Justin (21v). Justin...
Sara juoksi ulos Punaisenveren lauman laumatalon ulko-ovesta. Joka puolelta kaikui taistelun ääniä. Sara juoksi metsää kohti, piiloutui puun taakse, riisui vaatteensa ja muuntautui valkoiseksi punasilmäiseksi alfasudeksi. Hän lähti nopeasti juoksemaan ääniä kohti eikä aikaakaan, kun hän näki ensimmäinen kuolleen suden ruhon hengettömänä maassa. Jossain päin rasahti oksa, joka sai kaikki aistit valppaaksi. 'Keskity Zara, mä tarviin sua nyt.' Sara sanoi Zaralle.
'Mä olen valmiina ottamaan ohjat, jos tarvitsee.' Zara vastasi. Samassa raksahdus kuului lähenpää ja juuri parahiksi Zara sai väistettyä ruskeaa sutta. Zara murisi tälle varoitukseksi ja odotti uutta hyökkäystä. Kun susi viimein hyökkäsi, Zara torjui sen hyökkäyksen ja kiepautti itsensä sen seukäpuolelle, nappasi sen niskaan kiinni vahvoilla leuoillaan ja mutsi sen niskan. Ruskea susi lysähti toisen elottoman suden viereen eikä liikkunut enää. Samassa jostain kuului vinkaisu, joka sai sydämen pomppaanaan kurkkuun ja kun aavistuksesta Zara tiesi kenelle ääni kuului. Se ponkaisi salamannopeasti ääntä kohti. Pian suoraan edessä se näki miten suuri musta, jo vähän harmaantunutkin ja aivan liian tutuksi Saran painajaisiin jäänyt susi, piteli allaan tiukassa otteessa suurta mustanruskeaa sutta. 'Se on Thunder, meidän pakko tehdä jotain.' Zara vingahti mielessään Saralle.
'Sä saat täydet ohjat, mutta varo, tuo on sama susi, joka hyökkäsi äidin kimppuun.' Sara vielä muistutti, ennen kuin antoi Zaralle johdon. Se hyökkäsi nopeasti takaapäin tuon suuren mustan suden niskaan ja pyöräytti sen pois haavoittuneen kumppaninsa päältä. Musta susi paljasti hänelle hampaansa, lähti kiertämään ympyrää ja etsimään aukkoa Zaran puolustuksesta. Sivusilmällä Zara näki kuinka Thunderin silmät loistivat huolesta ja tämä meinasi tulla väliin. Sara kuitenki karjaisi ajatusten kautta alfaääellään tätä pysymään poissa taistelusta ja hoitamaan haavansa. Pian Zara kuuli mustan suden äänen mielessään. *Näytät tutulta tyttö. Muuntaidu niin sun ei tarvitse kuolla. Keskustellaan vähän.*
*Sinä ensin.* Zara vaati.
*Yhtäaikaa.. ja pidä huoli että tuo sun sylikoira ei puutu tähän.* musta susi vaati.
*Kumppani, lupaa olla sekaantumatta tähän. Minä aion neuvotella. Mulla on suurempi kana kynittävänä tämän suden kanssa.* Zara linkkaki Thunderille. Nopeasti Thunder pujahti puun taakse ja Austin hyppäsi nopeasti pois puun takaa löydät shortsit lanteilla roikkuen ja heitti suuren t-paidan Zaran suuntaan.
*Kolmannella.. yksi.. kaksi.. kolme!* sanoi musta susi ennen kuin he yhtäaikaa Saran kanssa muuntautuivat ihmisiksi. Sara nappasi nopeasti maasta t-paidan ja vetisen päänsä yli peittäen alastoman vartalonsa. Hän kurkisti nopeasti olkansa yli Austinia, jonka rintaa peitti kolme melko syvää naarmua.
"Mä oon ihan okei. Ne on jo parantumassa." Austin sanoi Saralle rohkaisuksi. Sara käänsi kasvonsa tunkeilijaan ja kavahti hieman.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
'Nuo silmät.' Hän ajatteli itsekseen. Siinä Saran edessä seisoi nyt mies, joka vei äidin pois hänen luotaan.
"Muistatko sä mut pentu?" Mies kysyi suorastaan v*ttumainen virne naamallaan. "Sä oot ihan äitis näkönen, vain silmät on petturialfan."
