Mä oon Sara 19-vuotias tyttö Pohjois-Suomesta. Mä olen ihmissusi. Kuunvarjon lauman Alfan ja Lunan tytär. Mun vanhemmat vaan kuoli 4 vuotta sitten, kun omegat hyökkäsivät meidän lauman kimppuun.
Sen jälkeen laumaa on johtanut Justin (21v). Justin...
Kuunvarjonlauma: "No niin Alex.. mitä meni pieleen?" Sara kysyi esikoiseltaan, heidän harjoitellessa itsepuolustusta.
"Äiti, sä oot vaan niin nopee.." Alex vastasi katsomatta äitiään silmiin hieman vaivaantuneena. "Okei.. mä seurasin liikaa sun käsiä ja unohdin varmistaa jalat." Alexander vastasi nyt hieman häpeissään.
"Hmmm.." Sara mietti ja katseli ympäristöään ja nuuhkaisi. "Vai ettet vaan jo tyttöjä katsellut?"
"Äiti!!" Alex puolustautui murahtaen. "Ei mulla oo aikaa niille. Kuka sillon suojelee Adea? Mun pitäis olla sen luona nyt."
"Heei. Älä huoli kulta. Aston ei päästä tyttöä silmistään edes hetkeksi. Adeliina on aina ollut eniten juuri Astonin tyttö. Hän on pyörittänyt miehen pikkusormensa ympäri jo ensimmäisestä katseesta lähtien." Sara sanoi pienen hymyn saattelemana, muistellessaan kaksosten syntymää. Hän jatkoi sitten vielä tuskin kuuluvasti, vähän niin kuin itselleen vaan sanoen. "Eikä varsinkaan nyt, kun hyökkäyksiä on tullut lisää." He harjoittelivat vielä hetken, ennen kuin lähtivät laumataloa kohti. Kun talo tuli näkyviin, juoksi nuori tummanruskeahiuksinen poika heitä vastaan.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
"Äiti! Isi sano, että me lähdetään huomenna takaisin Aden ja iskän luo!" Jeremy hihkui innoissaan.
"Kyllä pentuseni. Huomenna me olemme pitkästä aikaa kaikki yhdessä. Koko perhe." Sara vastasi leveästi hymyille pojalle.
Kaksoset Alexander ja Adeliina olivat hetki sitten täyttäneet 15 vuotta ja alfakolmikon kuopus Jeremy oli nyt 13-vuotias. Saralla oli tapana tuoda nuorimmaistaan usein Kuunvarjonlaumaan tapaamaan laumanjäseniä. Sillä niin kuin he olivat Astonin ja Austinin kanssa vuosia sitten sopineet, Alexanderista oli määrä tulla uusi alfa Punaisenverenlaumalle ja Jeremystä Kuunvarjonlaumalle. Adeliina oli pienenä päättänyt, että nuorempi veli saisi hänen paikkansa alfana. Tyttö oli monessa määrin ihan toisenlainen, kuin äitinsä. Häntä ei kiinnostanut taisteleminen yhtään, vaan hän rakasti opiskelua ja oli päättänyt opiskella lääkäriksi asti. Hän vietti paljon vapaa-aikaansa laumasairaalassa vapaaehtoisena. Sara puolestaan oli aloittanut harjoittelemaan itsepuolustusta ja taistelua jo pienestä pitäen. Adeliinan päätöstä vetäytyä alfan tittelistä oli vahvistanut myös se, että oudot kapinallishyökkäyset olivat taas alkaneet, ja jostain syystä ne näyttivät kohdistuvan häneen. Hän oli ensimmäisen kerran matkannut pois omalta reviiriltä kuninkaalliseen linnaan kummitätinsä ja -setänsä luokse, jossa joka viides vuosi järjestettiin kaksintaisteluturnajaiset. Siellä hän oli saanut paljon huomiota erikoisten silmiensä takia ja moni oli ymmärtänyt hänen olevan ainutlaatuinen. Kolmantena päivänä, joku oli yrittänyt siepata hänet, mutta onneksi kuninkaallinen vartiointikaarti oli ollut hereillä. Sieppaajat olivat onnistuneet naruttamaan Alexia ja toinen heistä oli käyttänyt tilaisuuden hyödyksi ja siepannut Aden. Hän oli kuitenkin jäänyt kiinni ja saanut rangaistuksensa, mutta toinen oli päässyt pakoon. Ja kaikki se oli ollut vain alkua. Alex oli katunut sitä päivää kauan ja syyttänyt tapahtumasta itseään. Hän oli aina ollut Aden rinnalla suojelemassa häntä ja siitä päivästä lähtien, Alex ei ollut enää poistunut Aden viereltä tai päästänyt tätä silmistään. Paitsi nyt. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Alex oli niin kaukana siskostaan ja se vaivasi häntä. Aivan kuin joku tykyttäisi hänen takaraivossaan ja enteilisi, että pian tapahtuisi jotain ja se ei välttämättä olisi mitään hyvää.
