Mä oon Sara 19-vuotias tyttö Pohjois-Suomesta. Mä olen ihmissusi. Kuunvarjon lauman Alfan ja Lunan tytär. Mun vanhemmat vaan kuoli 4 vuotta sitten, kun omegat hyökkäsivät meidän lauman kimppuun.
Sen jälkeen laumaa on johtanut Justin (21v). Justin...
'22.46 kohta on aika lähteä.' Hän mietti itsekseen.
'Ei me voida tehdä sitä.. mitä tapahtuu kumppaneille? He suuttuvat meille.' Zara vinkui Saran pään sisällä.
'Meidän on pakko pelastaa Ida ja Sam. Ida on ollu meidän tukena aina, mä en vaan voi vaan jättää sitä sinne.. sitä paitsi meidän pitää suojella myös pentua.' Sara ajatteli päättäväisesti ja ihme ja kumma, Zara ei väittänyt enää vastaan. Sara alkoi irrottautua pois miesten ottessta.
"Minne sä oot menossa muru?" Aston kysyi unisena. Voi miten tämän matala seksikäs ääni vaikuttikaan Saraan, mutta nyt hän ei saanut antaa valtaa haluilleen. Hän puri hampailla kevyesti alahuultaan ja kääntyi miestä kohti.
"Mmmm.. Käyn vaan vessassa. Nukukaa vain, mä tuun takaisin." Sara sanoi ja hiippaili vessaan päin. Nyt hän oli sanonut sen. Luvannut palata, mutta ei ehkä ihan niin nopeasti, kuin Aston luuli. Kun miesten hengitys tasaantui ja Sara oli varma, että nämä nukkuivat, hän otti esiin valmiiksi pakkaamansa suuren laukun ja livahti ulos huoneesta. Hän hiipi hiljaa käytävää pitkin portaikkoon ja lisäsi sitten hieman vauhtia, kokoajan kuunnellen mahdollisia yllättäviä ääniä.
Talosta ulos pääseminen oli helpoin osuus. Ja koska ulkona oli jo hyvin hämärää seuraava vaihekkaan ei pitäis kovin paha olla. Seuraavaksi hän riisui vaatteensa puun takana ja muuttui kauniiksi valkoiseksi sudeksi.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Sutena hän lähti juoksemaan rajaa kohti. Juoksussa Zarakin oli täysillä mukana, se rakasti tuulen virettä, joka tarttui sen turkkiin.
'No niin.. naamioidaan meidän tuoksu.' Sara sanoi Zaralle ajatuksissaan. Zara keskittyi sisäiseen voimaansa ja niin hajujälki katosi.
'Hyvä. Pidä sitä yllä vielä hetki, että päästään rajan yli huomaamatta.' Sara kannusti ajatuksissaan suttaan. Sara oli päivällä suunnitellut kikkaa miten hämätä rajavartioita. Hän juoksi pienen matkan päähän vartiopaikasta ja muuttui ihmismuotoon. Hän otti langattoman kaiuttimen esiin repustaan, yhdisti sen puhelimeensa ja etsi sieltä päivällä nauhoittamansa tiedoston. Kun kaikki oli valmiina hän hiipi hiljaa kauemmaksi paikasta ja laittoi nauhoitteen pyörimään. Avunhuudot täyttivät metsän ja havahdutti vartijat asemapaikallaan.
"Apua! Auttakaa! Kuuleeko kukaan? Tulkaa apuun, olkaa niin kilttejä." Kuului hiljainen vaijerointi metsästä. Jos Sara olisi tavallinen ihminen, hänen kannattaisi varmasti kokeilla näyttelijän töitä.
Neljän miehen lähdettyä juoksemaan ääntä kohti, Sara muuttui jälleen sudeksi ja pinkaisi juoksuun kohti Punaisenveren lauman reviirinrajaa.
'Se toimi. Kaikki okei nyt Zara' Sara hihkaisi mielessään kun hän oli päässyt sopivan matkan päähän rajasta. Sudenmuodossa hän ennättäisi juuri oikeaan aikaan niitylle.
Niityn laidalla Sara piiloutui suuren männyn taakse ja muuntautui. Hän kaivoi kassistaan nopeasti itselleen alusvaatteet, mustan t-paidan, mustat collegehousut, sukat ja valkoiset tennarit.
