Alfan tytär

Paljastus

Sara avasi silmänsä ja hänestä tuntui kylmältä. Ihan kuin jotain puuttui. Hän katseli ympärilleen ja juuri silloin huoneen ovi avautui. Austin tuli sisään tarjottimen kanssa.

"Hei muru, oliko hyvä unet?" Austin kysyi hymyillen.

"Jjoo.. olihan ne. Mitä nyt yksinäni tässä heräilin juuri.." Sara vastasi hieman loukkaantuneena, kun miehet olivat jättäneet hänet heti yksin merkitsemisen jälkeen.

"Voi Sara.. muru.. mä ajattelin, että sulla saattais olla nälkä herättyäs." Austin kiirehti sisään ja laski tarjottimen lähimmälle yöpöydälle ja istahti Saran viereen. "Tulehan tänne." Hän sanoi hellästi ja ojensi kätensä Saralle. Sara tarttui käteen ja Aston veti hänet syliinsä halaukseen. Yhtäkkiä Sara tunsi olonsa todella turvalliseksi.

"Missä Aston on?" Sara kysyi hetken päästä.

"Meillä oli vähän alfajuttuja hoidettavana. Aston on toimistossa hoitamassa niitä." Austin vastasi. "Huone 400. Heti hissin oikealla puolella. Saat mennä sinne, mutta ensin syöt aamupalaa."

"Austin!!" Sara huokaisi tyytymättömänä. "Ei mun niin nälkä oo. Mä on en.."

"Ja minä en ota vastaväitteitä tässä asiassa. Sä oot pikkuinen, sä tarvitset energiaa, JOS meinaat, että saat olla mukana lauman treeneissä." Austin sanoi niin varmana, ettei Sara uskaltanut väittää tälle vastaan. Hän söi nopeasti Austinin valvovan silmän alla ja oli itsekin aika yllättynyt, kun hän olikin nälkäisempi, kuin hän aiemmin luuli.

"Kiitos!" Sara kuiskasi hieman nolostuneena ja antoi pienen varovaisen suukon Austinin poskelle. Suukko sai miehen suunpielet nousemaan mitä suloisimpaan hymyyn. "Tuota.. tuletko sinä mun mukaan? Meillä ois varmaan vähän selvitetttävää." Sara jatkoi hetken kuluttua.

"Joo. Ilman muuta! Ida muuten kävi tässä aiemmin. Hän jätti sinulle vaatteita. Ne on kylpyhuoneessa." Austin muisti.

"Okei.." Sara vastasi punastuen. Hän nousi ylös sängystä ja lähti aamutoimille ja vaatteidenvaihtoon. Kun hän oli valmis he lähtivät Austinin kanssa työhuonetta kohti. Austin avasi oven ja he astuivat sisään.

"Hei muru. Kaikki hyvin?" Aston tervehti Saraa.

"Hei.. joo.. on.. mutta meidän pitäis kuitenki varmaan puhua. Mun pitäis hakea tavaroita kotoa. En voi montaa päivää pukeutua Idan vaatteisiin tai teidän siskon." Sara sanoi. Häntä hermostutti hieman ja hän puri alahuultaan. "Ja sitten on se.. Justin.. se ei varmaan tykkää tästä. Mä.. mä lupasin sille.." Mutta ennen kuin hän sai lauseensa loppuun miesten matala murina keskeytti hänet.

"Niin mitä?! Sä olet meidän!" Aston murisi matalasti. Sara kiirehti nopeasti halaamaan häntä, jotta Tornado rauhoittuisi. Aston painoi nopeasti päänsä Saran kaulalle ja nuuhki tämän tuoksua. Sara oli oppinut nopeasti, että Aston oli kaksosista paljon omistushaluisempi ja äkkipikaisempi, kun taas Austin oli lempeämpi ja avoin. Kahdessa lähes täysin erilaisessa kumppanissa olisi kyllä oppimista kerrakseen.

"Anteeksi. Mä en tarkoittanu.. ajattelin, että.. mä halusin sanoa suoraan. Mä en tykkää valehtelusta." Sara sanoi varovaisesti. "Mä lupasin koittaa antaa Justinille anteeks, sen mitä se teki, mut tilannehan on nyt muuttunu. Mun pitää kuitenki viedä Tina kotiin ja käydä kotona." Hän jatkoi.

"Mä lähden teidän mukaan." Aston vastasi nopeasti. Sara katsoi ylöspäin miehen tummiin ruskeisiin silmiin ja erotti selvästi kultaiset pisteet, jotka toivat silmiin lämpimän hehkun. Voi kuinka hän rakastikaan tuota upeaa hehkua. 'Mitä? Rakastan? Kyllä, kyllä minä niitä rakastan, ja kaikkea hänessä.' Sara mietti itsekseen. Zara kehräsi vahvistukseksi. 'Kumppanit on ihania!' Zara vastasi haaveilevasti.