Our Story 🏳️‍🌈 [Taekook ff]

~Vittu Jes~

*^^Open for surprise^^*

~Jungkook POV~

Seisoskelemme Taen kanssa lavan takana ja kuuntelemme kuinka Jimin ja Jackson vastailevat heille esitettyihin kysymyksiin. Viiden minuutin päästä on meidän vuoromme nousta lavalle. Vilkaisen varovasi Taen suuntaan ja näen juuri ja juuri hänen sivuprofiilinsa hämärässä joka ympäröi meidät ja muutaman henkilökunnan jäsenen. Huomaan kuitenkin heti sen kuinka jännittynyt Tae on.

Kävelen hänen luokseen ja kysyn hiljaa: "Jänittääkö sua?" Tae kääntyy katsomaan minuun ja nyökkää. "Mä en ajatellu et tänne tulis näin paljo porukkaa. Enkä mä oo oikeestaan ikinä ennen esiintyny missään." Hän vastaa kuiskaten. Hymyilen rohkaisevasti ja asetan käteni Taehyungin olkapäälle. "Mä muistan et miten paljo mua jännitti sillon ku mä esiinnyin ekan kerran lavalla. Kaikkia jännittää aluksi, mut kyl se alkaa sitte pikkuhiljaa sujumaan." Kuiskaan takaisin ja hymyilen kun näen minua hiukan vanhemman pojan suupielien nousevan ujoon hymyyn.

Silloin Jimin ja Jackson kävelevät luoksemme ja toivottavat meille onnea. Kävelen lavan reunaan Tae aivan kintereilläni ja meille ojennetaan mikrofonit. Hymyilen vielä nopeasti taelle ennen kuin nousemme yhdessä lavalle. Yllätyn hieman siitä että kuinka paljon porukkaa meitä oli tullut katsomaan. Ihmiset huutavat ja kirkuivat kun näkivät meidät. Joku kirkuu: "OMG SE ON TAEKOOK!!!" En ymmärtänyt mitä sillä tarkoitettiin ja siksi en kiinnittänyt siihen paljoa huomiota. Kävelin lavan keskelle mihin oltiin tuotu pari tuolia. Otan taskustani minikokoisen kamerani. Alan kuvaamaan ja huudan: "Yleisö mikä meininkiiii!?''

~Pari viikkoa myöhemmin~

Istun sohvalla Taen vieressä ja katselen kuinka hän yrittää parhansa mukaan päästä lempi videopelissäni sen tason läpi jossa olen itse ollut jumissa viimeiset pari päivää. Naurahdan hieman puhtaasta vahingonilosta kun hän kuolee tismalleen samassa kohdassa kuin viimeisellä parilla yrityksellä. Tae huokaisee, hengittää syvään ja Yrittää uudestaan. ''Etköhän sä pääse siit läpi jos annan sulle muutaman vuoden aikaa.'' Sanon virnuillen. ''Älä sä ny viitti vittuilla siinä yhtää.'' Tae sanoo ja hymyilee. ''Sähän se tässä tasossa oot ollu jumis.'' Hän jatkaa. Minä vain hymähdän vastaukseksi.

Minusta ja Taesta on tullut viimeisen parin viikon aikana lähes erottamaton parivaljakko. Olemme viettäneet kaiken mahdollisen ajan yhdessä ja mikäs siinä. Onhan meillä ollut hauskaa ja on Tae kyllä aivan mahtava persoona. Eikä mitenkään hassumman näköinenkään. (no homo)

Taen voiton huudot hätkäyttävät minut pois ajatuksistani. ''Vittu jes! Mä pääsin sen tason läpi!'' hän huutaa selkeästi tyytyväisenä itseensä ja hyppelee ympäri olohuonettani. Katson häneen ja näen miten tämän tummat silmät kiiluvat onnesta. Hymuilen tälle samalla kun hän istuu takaisin viereeni.

Katselen häntä hetken ennen kuin avaan suuni sen kummempia miettimättä "Meijän pitäs kuvata yheisvideo" kuulen sanovani.

---

Juu juu tylsä osa tiietään ja joo edellisestä osasta on semmoset kevyet 6kk ':)) hehh...

Ja nyt ku oon saanu osittain mun motivaation tätä stoorii kohtaa takas aattelin et voisin alkaa kirjottaa uutta osaa nyt ku kello on just sopivasti yli kaksoista yöl eikä mul oo kyl parempaakaa tekemist :p

Ei muutaku hyvää vappuu kaikille! Älkää syökö liikaa munkkeja ja juokaa vaa alkoholipitosta simaa.
💜

-Jenn🍒
1.5.2020