eletään 90-luvun alku puolta kun winwin (Dong si cheng) pääsee korean nuorisovankilasta vapaalle jalalle ja löytää itsensä thaimaalaisen pojan koti leipomosta josta hän hakee töitä ja ihastuu päätä myöten nuorehkoon.
.
Älkää huomioiko k-virheitä😅
"Winwin" Ten kuiskasi olisi hyvin mahdollista ettei tuokaan ollut Winwin koska Tenin pää oli mennyt ihan sekaisin kaipuusta. "Ten" tuo sai Tenin hyppäämään miehen kaulaan kiinni ja rutistamaan. "Missä sä oot ollu nää vuodet" Ten sihisi ja löi toista olkaan. "Mä kiertelin vähän ympäri koreaa ja kävin koulun loppuun" Winwin sanoi ja naurahti irtautuessaan halista. "Mennään huomenna kahville tai tänään" Ten sanoo ja pyyhkäisee yhden hius suortuvasi Winwinin kasvoilta pois. "Mä en voi huomenna" "miks et" Ten ihmettelee "mä meen armeijaan" Winwin huokaisee. "A-armeijaan" Ten sanoo ja peittää taas suunsa. "Anteeks mä joudun taas lähteä sun luota" Winwin sanoi ja silitti pojan hius pehkoa. "Kyllä me nähdään lomilla" Ten yrittää hymyillä ja kiroaa kuinka hän ei saanut mennä armeijaan luku ja oppimis häiriönsä takia. "Mäkin tulisin jos mulla ei olis luku ja oppimis häiriötä" Ten sanoo ja Winwin nostaa kulmiaan "sitä ei arkisissa asijoissa ehkä huomaa kun oon tottunut siihen" ten sanoo ja hymyilee surumielisesti Winwinille joka otti näppäin puhelimensa taskustaan. "Saanko sun numeron voin jutella sun kanssa sitten" Winwin sanoi ja Ten katsoi omasta puhelimestaan numerot ja kopioi ne miehen kännykkään. "Tässä" Ten sanoi "kiitos toivottavasti nähdään taas" Winwin sanoi. ......
Ups! Gambar ini tidak mengikuti Pedoman Konten kami. Untuk melanjutkan publikasi, hapuslah gambar ini atau unggah gambar lain.
