Park jimin
En malttanut odottaa yoongia. Hän pääsee pian töistä ja tulee työpaikalleni. Haluan tehdä hänen kanssaan jotain kivaa. Haluan tutustua häneen hyvin. Ovi avautui, mutta se ei ollut yoongi. Se oli yksi vanha nainen, joka tulee tänne joka päivä juomaan kahvia. Hän tilasi saman kahvin, kun aina. Annoin sen hänelle ja menin putsaamaan pöytiä. Tunsin kädet olkapäilläni ja säikähdin sitä. Kiljahdin ja käännyin ympäri. Yoongi nauroi edessäni ja monet asiakkaat olivat kääntyneet katsomaan meitä.
"Älä säikyttele." sanoin nauraen.
"Anteeks oli pakko." yoongi vastasi.
Yoongi meni istumaan ja odottamaan vuoroni loppumista. Tarjosin hänelle siksi aikaa kahvin.
Menin vaihtamaan vaatteet ja olin valmis lähtemään. Yoongi oli juonut kahvinsa ja päätimme lähteä kävelemään.
"Mihin me kävellään?" kysyin vanhemmalta.
"Aina ei tarvii olla määränpäätä." hän vastasi ja vilautti hymyn. Hymyilin hänelle ja koitin pysyä hänen perässään. Hän käveli aika nopeasti.
"Haluutko sä tonne?" yoongi kysyi ja osoitti kukkapuistoa. Nyökkäsin hymyillen.
Kävelimme puistossa kukkien keskellä. Haistelin monia eri kukkia ja yoongi katsoi vieressä hymyillen.
Hetken ihastelun ja kukkien haistelun jälkeen istuimme puistossa sijaitsevalle penkille.
"Haluutko sä tehä jotain? Juoda kahvia? Syödä jäätelöä?" yoongi kysyi.
"En oikeestaan. Voidaanko vaan istua tässä?" kysyin.
"Tottakai." hän vastasi.
Katselin kukkia. Kukat ovat kauniita ja ne nauttivat elämästään niin kauan kuin voivat. Minunkin pitäisi. Olen onnellinen, että olen saanut uuden ystävän, mutta pitäisi vielä päästä jungkookista yli. Ajattelen häntä kokoajan onneksi yoongi on saanut ajatuksiani muualle.
"Jimin." Yoongi sanoi matalalla äänellä. Kuulin äänessä myös huolta ja surullisuutta.
"N-niin?" vastasin.
"Syötkö sä koskaan mitään? Sä oot tosi kevyt." hän kysyi.
"Joo syön. Mulla on vaan välillä diettejä." vastasin.
"Mä vaan haluun, että sä tiedät yhen jutun... Sä oot just täydellinen tollasena sun ei tarvii pitää mitään diettejä se voi olla jossain vaiheessa vaarallista." Hän sanoi.
Nuo sanat oli mukava kuulla. Kaipasin tuollaisia sanoja. Halasin yoongia ja hän hetken päästä halasi minua takaisin.
Huomasin tutun henkilön kävelemässä meitä kohti. Lopetin yoongin halaamisen ja katsoin kenkiäni. Yoongi ihmetteli käytöstäni.
"Jimin?" kuulin liian tutun äänen. Nostin katseeni hitaasti kengistäni edessäni seisovaan poikaan.
"Moi." vastasin hiljaa. Yoongi katsoi jungkookin seuralaista vihaisena. Tuntevatkohan he toisensa?
"Mä toivon, että sä oot kunnos ja kunpa me voitais pysyä kavereina." Jungkook sanoi.
"Se ei taida olla mahollista... Ainakaan vielä." vastasin.
"Toivottavasti mä en rikkonut sun sydäntä kokonaan." hän sanoi hiljaa.
"Rikoit, mutta joku vielä korjaa sen." vastasin ja mulkaisin häntä vihaisena.
"Yoongi... Mul ois asiaa." Jungkookin seuralainen sanoi ja pyysi yoongia sivummalle.
Katsoin heitä hämmästellen ja näin yoongin muuttuvan surullisemmaksi.
"Onks toi sun uus jätkä?" jungkook kysyi.
"Ei. Se on vaan kaveri." vastasin.
"Hyvä. Mä oon meinaa kuullu siit vähän kaikkee." hän kertoi.
"Älä. Yoongi tekee mut iloseks ja se on mulle just sellanen kaveri ketä tarviin nyt. Lopeta toi paskan puhuminen ja häivy täältä pilaamasta mun päivää." sanoin.
Jungkook pyöräytti silmiään ja meni kauemmas odottamaan seuralaistaan.
Yoongi tuli takaisin luokseni ja hän oli poissaoleva ja surullinen. En kehdannut puhua mitään kummallista. Hän saattoi minut kotiini ja lähti omaansa tai niin ainakin niin luulin.
