Park jimin
Yoongi toi minut kotiini. Toisaalta olen kiitollinen hänelle, mutta toisaalta olen vihainen. Hänen musta Volkswagen kaahasi pois paikalta. Tajusin, että minulla oli vielä hänen lainaamat vaatteet päälläni. En välttämättä koskaan enää nää tuota miestä. Ehkä pidän nämä vaatteet tallessa sen varalta, että joskus näkisin hänet.
Kaivoin avaimeni ja avasin ulko-oven.
"Jimin missä sä olit?" kämppikseni kysyi huolestuneena.
"Jonkun miehen luona." vastasin.
"Semmosta." hoseok tuhahti.
"Mickey!" huudahdin ja silitin koiraa.
"Ootko sä nyt sit pettäny vai mitä on tapahtunu?" hoseok kysyi.
"En mä ollu sen miehen kaa sängyssä herranjumala! Ja jungkook jätti mut." kerroin.
"Jiminie." hoseok lausahti ja silitti olkapäätäni kädellään.
"Se mies löys mut ja autto mua. Se anto mulle lääkettä ja kuivat vaatteet." kerroin samalla muistellen tuota ystävällistä miestä.
"Nyt mun likaset vaatteet on sen luona ja sen vaatteet mulla. Mietin vaan et miten palautan nää." jatkoin.
"Etkö sä tiiä mis se asuu? Tai sen numeroo?" hoseok kysyi.
"En. Se toi mut autol enkä keskittyny siihen reittiin mitenkää ja en kysyny numeroo." vastasin.
"Ois kyl kiva tutustuu siihen. Se vaikutti tosi mukavalta." sanoin.
"Siitä vaan uus mies." hoseok naurahti.
"En mä sitä silleen ajattele! Haluisin siitä vaan kaverin." vastasin.
"Okei uskon sua sitte. Minkä näkönen se on?" hoseok kysyi.
"ömm.... Musta tukka.." vastasin mietteliäänä.
"Monella on musta tukka tyhmä." hoseok sanoi naurahtaen.
"No en mä tiiä semmonen perus." vastasin.
"Semmonen perus." hoseok toisti sanojani.
"Ota ruokaa." hoseok sanoi.
Kävelin keittiöön ja koitin ottaa lautasta. En ylettänyt lautaseen, joten jouduin varvistamaan. Laitoin ruokaa lautaselle ja menin pöydän ääreen syömään. Hoseok oli tehnyt hyvää ruokaa.
Ovikello soi. Hoseok meni avaamaan oven ja kuulin tutun äänen. Nousin pöydästä äkkiä ja juoksin eteiseen.
"Jungkook!" huusin itkien.
"Jimin mä tulin vaan hakemaan joitain mun tavaroita." hän sanoi ja käveli ohitseni. Jäin lattialle itkemään. Halusin halata tuota poikaa tiukasti. Halusin suudella häntä. Halusin... Tehdä kaikkea hänen kanssaan. Tunsin turvallisen, lämpimän ja lohduttavan halin. Hoseok oli tullut eteeni lattialle halaamaan minua. Olen todella kiitollinen hänelle kaikesta tuesta, mitä hän on antanut.
Kuulin huoneestani penkomista ja se sai minut vielä enemmän rikki. Se olisi nyt lopullista. Ei ole enää paluuta entiseen.
"Jimin koita päästä musta yli." jungkook sanoi kävellessään taas ohitseni. Nuo sanat rikkoivat mua vieläkin enemmän.
Itkin monta tuntia jungkookin lähdettyä. Hoseok oli siivonnut astiani ja halaillut minua.
"Kyllä se siitä jimin." hosek sanoi silitellen selkääni. Jungkook oli minulle kaikki. Koko elämäni.
"E-en mä py-pys-ty." sopertelin. Hoseok huokaisi ja nosti minut syliinsä. Itkin hänen paitansa märäksi, mutta se ei hoseokia haitannut. Hän vei minut sänkyyni ja peitteli minut. Hoseok on hyvä ystävä. Hän huolehtii minusta. Nytkään en pystynyt liikkumaan. Itkin todella paljon. Mieleeni tuli kuinka makasin tiellä ja halusin kuolla. Kuinka näköni alkoi sumentua ja näin valon. Silloin ajattelin, että enkeli tuli hakemaan minut. Se olikin vain joku mies. Nyt kun mietin Hoseok olisi jäänyt kaipaamaan minua. Edes yksi henkilö tässä maailmassa jäisi kaipaamaan minua, jos kuolisin. Niin kauan kuin joku välittää musta, mä olen elossa. Mä en kuole. Mä kuolen vasta sitten kun kukaan ei enää välitä. Kun hoseok ei enää välitä. Ovi avautui narahtaen ja hoseok tuli sängylleni istumaan.
"Haluutko sä ruokaa?" hoseok kysyi. Oli minulla nälkä, mutta en pysty syömään. Pudistelin päätäni ja purskahdin taas itkuun.
"Jimin mä haluun parantaa sun oloa, mutta miten mä sen tekisin?" hoseok kysyi.
"E-ei sun tar-tarvi tehä mitään." vastasin pyyhkien kosteita silmiäni hihaani. Ei se ollut oman paitani hiha. Se oli yoongin huppari.
"Ho-Hoseok... Voitko sä nu-kkua mun vieressä?" kysyin hiljaa.
"Tottakai jiminie." hoseok vastasi lempeästi. Hän meni tekemään iltatoimia. Noin kymmenen minuutin päästä hän kömpi peittoni alle halaamaan minua. Hoseok nukahti melkein heti, mutta minä en saanut unta. Ajattelin jungkookia ja meidän kaikkia mukavia hetkiä. Myöhemmin aloin miettiä syitä erollemme. En ollut tarpeeksi hänelle. En kelvannut. Hän löytää minua paljon paremman. Kuivasin taas kostuneita silmiäni hupparin hihaan. Katsoin yöpöydälläni olevaa kelloa. Se näytti jo varttia vaille neljää. Suljin silmäni ja yritin nukkua.
