Park Jimin
On kulunut kaksi vuotta ja olen nyt 20-vuotias ja Yoongi on 22-vuotias. Olemme onnellisia yhdessä. Yoongi on yhä töissä eskarissa, mutta hän on alkanut tekemään musiikkia. Minulla on oma kahvila. Se on söpö pieni kahvila, jossa voi viettää aikaa kavereiden kanssa tai tehdä töitä. Otin tilauksia vastaan ja tein asiakkaille kahvia.
"Jimin?" Kuulin äänen. Nostin pääni pöydästä mitä pyyhin.
"Jungkook? Miks... mitä?" Kysyin.
"Voidaanko jutella?" Hän kysyi.
"Oota hetki." Vastasin. Menin sanomaan työkaverilleni, että pidän tauon.
Istuin pöytään, missä ex poikaystäväni istui.
"Mitä sä haluut?" Kysyin.
"Ootko sä vielä sen yhen kaa yhes?" Jungkook kysyi.
"Joo. Mitä siitä?" Kysyin.
"Mä en tiiä onko se sulle oikee..." Jungkook sanoi epäröiden.
"On. Älä puutu mun ja Yoongin suhteeseen. Se on mulle täydellinen kumppani toisin kuin sä." Vastasin.
"Jimin.... mä haluun sut takas." Jungkook sanoi.
"Mitä?!" Melkein huusin.
"Mä tajusin, että mä rakastan sua." Jungkook sanoi ja nappasi kädestäni kiinni.
"Nyt on liian myöhästä." Vastasin ja vedin käteni pois hänen kädestä. Nousin ylös, mutta Jungkook sanoi jotain ennen kuin ehdin lähteä.
"Mä oon paljon parempi ja sä tiiät sen." Hän sanoi. Istuin takaisin alas.
"Mitä sä tarkotat?" Kysyin.
"Yoongi on joku lastenhoitaja eikö? Sillä on huono palkka. Mulla tulee olee parempi palkka, kunnes mä pääsen töihin." Hän sanoi.
"Mä en ole Yoongin kanssa rahan takia. Mä oon sen kaa, koska mä rakastan häntä." Kerroin.
"Jimin mieti sitä. Mieti mua. Mieti meijän hauskoja muistoja yhdessä." Jungkook sanoi.
"Häivy mun kahvilasta nyt heti." Komensin ja menin pyyhkimään toista pöytää.
Kello läheni jo kuutta ja oli aikani lähteä. Saavuin kerrostalomme pihaan. Asuimme samassa kerrostalossa, missä Yoongi asui ennen tapaamistamme. Muutimme vain kaksioon hänen yksiöstä. Asumme nyt neljännessä kerroksessa. Avasin oven ja haistoin ihanan tuoksun. Ruokaa.
"Moi! Miten päivä meni?" Kuului rakkaan poikaystäväni ääni keittiöstä.
"Ihan normaalisti." Vastasin. En halunnut kertoa Jungkookin vierailusta hänelle.
"Miten sun päivä meni?" Kysyin ja halasin häntä.
"Hyvin. Tän vuoden ryhmä on niin hyvä. Ne käyttäytyy niin paljon paremmin, kun viime vuoden." Yoongi kertoi.
"Tapahtuko jotain?" Yoongi kysyi katsoen minua silmiin. Laskin silmäni hänen silmistä ja mietin hetken.
"Ei. Mä oon vaan uupunut." Vastasin hymyillen.
"Haluutko ruokaa?" Yoongi kysyi. Nyökkäsin hymyillen. Yoongi laittoi minulle ruokaa lautaselle ja antoi vielä pusun otsalleni.
"Mulla alkaa kesäloma huomenna." Yoongi kertoi.
"Nii joo..." Vastasin. Olin vieläkin järkyttynyt Jungkookin puheista.
Söimme ja Yoongi alkoi soittaa pianoa ruuan jälkeen. Menin itse vessaan. Istuin lattialle ja huokaisin. En todellakaan ollut valmis näkemään ex poikaystävääni ja hän vielä halusi palata yhteen. En halua kertoa Yoongille, mutta jossain vaiheessa on pakko. En vain halua huolestuttaa häntä. Yoongi lopetti soittamisen.
"Jimin sulle tuli viesti!" Hän huusi. Pyyhin äkkiä silmiini ilmestyneet kyyneleet ja menin puhelimeni luokse.
"Keneltä?" Kysyin ja nostin puhelimeni pöydältä.
"En mä kattonu." Yoongi vastasi. Tunsin hänen tuijotuksensa. Käänsin pääni häneen. Hänen kasvoillaan oli huolestunut ilme, mutta se vaihtui hymyksi. Tiesin, että hän huomasi itkuiset silmäni. Katsoin taas puhelintani ja menin lukemaan viestin.
Jeon Jungkook: Mieti mitä mä sanoin tänään jooko?
"Kuka se oli?" Yoongi kysyi pehmeällä äänellä.
"Hobi. Se kysy, että voiko se tulla huomenna tänne." Valehtelin.
"Mun puolesta voi." Yoongi vastasi.
Kirjoitin Hoseokille nopeasti viestin.
Jimin: Hobi tuutko meille huomenna syömään? Mun töitten jälkeen?
Onneksi hän suostui. Ainiin tosiaan Hobi ei tykännyt Yoongista aluksi, mutta näiden kahden vuoden aikana he ovat tutustuneet paremmin ja he tulevat hyvin toimeen. Ainakin minun mielestäni.
