Koston halu (DBD tarina)

Ei paluuta takaisin(DBD)

Jymisevät ja maata liikuttavat askeleet liikkuivat isossa paksussa sumussa. Ryan ei ollut varma minne hän oli matkallaan, mutta siitä oli varma että hän oli kuulut isänsä äänen silloin siellä talvimetsässä. Hän jatkoi kävelemistään mikä tuntui tunti tolkulla. Samalla hänen kävellessään paksun usvan läpi hän saattoi kuulla hänen iskänsä puhuvan hänelle usvasta "Poikani miksi sinä teit noin he olivat jo menettäneet kaiken?" Ryanin kuultua tämän lauseen hän alkoi huutamaan ja karjumaan ihan kuin häntä olisi kidutettu. "He tappoivat sinut, polkivat sinut maata vasten, kunnes sinä et pystynyt hengittämään". Ryan yritti väitellä ja samalla hänen kävely alkoi muuttumaan juoksu askeleiksi. "Sinä et tule koskaan pakenemaan siitä mitä teit." Ryan alkoi tukemaan päätänsä toisella kädellänsä ja samalla hän alkoi kirisitää otettaan nuijastaan, jota hän oli raahannut koko matkan. "Tuntemani poikani ei olisi satuttanut edes kärpästäkään" isän ääni alkoi voimistua hetki hetkeltä kovemmaksi ja kovemmaksi, kunnes Ryanin ei enään pystynyt juosta tai liikuttamaan mitään, hän pudotti nuijansa maahan ja samalla romahtaen maahan polvillensa.

 Se sumu joka oli piirittänyt Ryanin alkoi kerää massaa lisää. Hän alkoi nähdä sumusta ihmisen muotoja. Kun hän alkoi katsomaan tarkemmin sumusta muodustuvia hahmoja hän alkoi erottaa punaset silmät ja verentahriman kaasunaamarin. Tämä hahmo, jonka hän oli nähnyt osottautui hänen oma kuvaksi. Samalla Ryanin oikealle puolelle ilmestyi mies vatsallaan ryömien pois päin punasilmäisestä maskista. Mutta maski huomasi tämän ja otti selästään samankaltaisen nuijan jota Ryan oli käyttänyt niitten kolmen miesten tappamiseen, mutta tässä nuijassa oli jotain erilaista. Nuija oli kääritty ihoon ja sen ketjussa oli palasia ihmisen luita. Ryan käänsi katseensa ryömivän ihmisen suuntaan huomatakseen, että mies ei ollut päässyt mihinkään hän oli jumissa. Kun Ryan kohdisti katseena takaisin maskin suuntaan se oli ilmestynyt suoraan Ryanin kasvojen eteen, mutta Ryan ei tuntenut pelkoa ei vaan hän tunsi maskin kutsuvan häntä. Ryan nousi takaisin jaloilensa ja ojensi kätensä maskin suuntaan samalla hän tunsi hirveän polttavan kivun valtaavan hänen kätensä ihan kuin ne olisivat tulessa. Ryanin karjui ja huusi tuskasta ,kunnes kipu loppui yhtäkkiä. Hän katsoi käsiään ,jossa hän oli tuntenut kivun huomatakseen ,että hänen molemissa ranteissa oli syntynyt symboli, symboli joka oli merkki kuolemasta, murhasta ja kivusta. Kun hän kohotti katseensa takaisin missä maski oli ollut, se ei ollut enään siinnä vaan sen paikalle oli ilmestynyt se sama nuija, jonka se oli ottanut esiin. Ryan tarttui nuijaan kahdin käsin ja samalla tunsi vihan ja murhan halun täyttävän itsensä.

 Sen jälkeen Ryan kuuli vain kaksi sanaa "KILL HIM". Ryan kääntyi mieheen joka ryömi koko ajan. Hän kohotti nuijansa. Astui eteenpäin miehen suuntaan ja alkoi lyömään tätä miestä mahdollisemman lujaan mitä pystyi. Ensimmäinen osuma osui suoraan päähän mies lopetti ryömisen. Toinen osui uudestaan päähän miehen kallo avautui. Sitten tuli kolmas ja neljäs, mutta Ryanin lyödessään viimeisen kerran mies yskäisi"Poikani miksi" mies lopetti puhumisen ja pysähtyi siihen. Ryan nyt tajusi se ryömivä mies oli hänen isänsä henki joka oli yrittänyt lopettamaan hänen verenhimonsa, mutta se oli turhaan sillä Ryan ei tuntenut mitään ei edes surua tai katumusta vaan hän nosti hänen nuijansa miehen kallosta ja jatkoi matkaa siinnä paksussa ja synkässä sumussa. 

Vähän ajan kuluttua sumu alkoi selkenevän ja Ryan huomasi ,että hän oli saapunut jonkinlaiseen metsään. Mutta tämä metsä ei tuntunut normaalilta vaan erikoiselta. Samalla hän huomasi pari nuorta nuotiolla parin metrin päästä hänestä. Hän yritti lähtevän heidän perään, mutta jokin esti hänet. Sitten kuului se sama ääni, jonka hän oli kuulut siellä sumussa"It's not the time yet". Joten Ryan seisoi siinä katsellen näytä nuorio nuotion äärellä odottaen hartaasti sitä hetkeä....