Elokuu, 2014
Aluksi Tommi Karhua pelotti muutto pienelle kirkonkylälle Itä-Suomeen sijaisperheensä kanssa. Taakse jäivät kaikki tutuiksi muodostuneet paikat ja ihmiset - sekä Sanni, hänen lapsenomaisen kiinnostuksensa kohde, 12-vuotias kuudesluokkalainen, joka seurusteli sen yhden ihme Aleksin kanssa, joka ajoi laittomasti mopolla rinkiä torilla. Ei hänellä sinänsä ollut mitään muuttoa vastaan, päin vastoin hän oli oikein innoissaan. Suurta joukkoa ystäviä hänellä ei kaupungissa ollut, vaikka olisi Tampereen kokoisessa asutuskeskuksessa ihmisiä luullut riittävän. Kaveritkin olivat kavereita lainausmerkeissä, oman selän takaa kuuli enemmän ivaa ja naurua kuin lohduttavia tai ystävällisiä sanoja.
Tommi oli täyttänyt kymmenen vuotta juuri ennen muuttoa. Sinä päivänä hän oli saanut nähdä biologisen äitinsä viimeisen kerran. Äiti oli halannut häntä ja toivottanut onnea puhaltaen alkoholinkatkuista hengitystään hänen kasvoilleen. Ei hänellä ollut ikävä sitä naista, sillä hän oli viettänyt hänen kanssaan vaivaiset neljä vuotta elämästään. Sossu oli kuitenkin tullut puuttumaan peliin ja hänet oli sijoitettu toiseen perheeseen. Virtasten perhe oli ihan huippu - he kasvattivat pojan omanaan, tukivat ja auttoivat kaikessa, kuuntelivat ja ohjeistivat, ja heidän avullaan kymmenvuotiaasta oli kasvanut hiljainen, mutta asiallinen lapsi. Virtaset olivat myös täysin okei pojan mielenterveysongelmien kanssa ja auttoivat häntä löytämään sopivan terapiamuodon. Tommi oli seitsemän, kun hän ensimmäisen kerran nousi hevosen selkään. Pelot ison lämminverisen selässä haihtuivat nopeasti ja ensimmäistä kertaa hän osasi luottaa itseään isompaan otukseen koko sydämellään.
Hän katseli ulos Virtasten perheen ikivanhan, harmaasinisen Saab-merkkisen auton takaikkunasta. Virtasten perheen kaksi lasta, perheeseen adoptoitu Nanna sekä Virtasten esikoinen Topi, juttelivat keskenään jotain, mistä Tommi oli tippunut kärryiltä heti alussa. Isä-Virtanen, Kalle, sekä äiti-Virtanen Martta, vaihtoivat silloin tällöin jonkin sanan keskenään. Radiossa soitettiin toukokuussa Euroviisut voittaneen Conchita Wurstin kappaletta Rise Like a Phoenix.
Ulkona satoi. Suuret pellot, talot niiden laidoilla sekä havupuuvaltaiset metsiköt näkyivät kuin usvan lävitse. Jonkin tien vieressä seisovan piharakennuksen lähellä seisoskeli pari hevosta aitauksessaan. Ajaessaan pienen taajaman lävitse, jalkakäytävillä näkyi rohkeita koiranulkoiluttajia, joiden pystykorvaiset, tuuheaturkkiset koirat eivät vaikuttaneet piittaavan sateesta seuratessaan naapuruston muiden koirien, kissojen ja oravien hajuja. Pari lasta pyöräili alikulkutunneliin.
Mitä itäisemmäksi ja mitä pohjoisemmaksi he ajoivat, sitä pienempiä ja harvaanasutumpia paikkakuntia he ohittivat. Tunnit kuluivat hitaasti, ja Nanna oli nukahtanut kuulokkeet päässään. Topi, lukion toista vuotta aloitteleva lukutoukka, oli naama kiinni kännykässään ja selasi instagramia.
"Tommi, oletko muistanut katsoa niiltä koulun sivuilta osoitteen?" Martta kysyi tarkastellessaan lasta pelkääjänpaikan aurinkosuojan pienestä peilistä.
Tommi inahti myöntävästi ja palasi takaisin ajatuksiinsa. He eivät olleet käyneet vielä kertaakaan koko perheellä uudessa talossa. Vanhemmat ja Topi olivat kuljettaneet muuttokuormia yksi kerrallaan, Kallen vanhempien vahtiessa Tommia ja Nannaa. Kuvia he toki olivat talosta jo nähneet - se oli kaksikerroksinen vanha rintamamiestalo, jonka keltainen maalipinta oli pahoin rappeutunut. Talossa oli punaiset ovet sekä porstuassa että takakuistilla, ja ikkunalaudat olivat valkoiset. Yksi takapihan ikkuna oli uusittu kokonaan, sillä jokin lintu oli lentänyt siihen pahki, ja lasi oli särkynyt. Talon kellarissa oli kolme huonetta; lämmityshuone, varasto- ja mehukomero. Kellariin menevät portaat olivat jyrkät, betonista valetut, ja seinässä ei ollut minkäänlaista kaidetta. Alakerrassa oli keittiö, olohuone, uusittu sisävessa sekä yksi makuuhuone. Yläkerrassa taas oli kaksi täyskokoista makuuhuonetta sekä vähän pienempi komero, josta saataisiin pienellä remontoinnilla neljäs makuuhuone. Talon pihapiiriin kuului vanha aittarakennus sekä puoliksi romahtamaisillaan oleva navetta. Tommi oli heti tämän kuultuaan suunnitellut, että navetasta tehtäisiin talli, ja tontilla olevalle kesannoksi jääneelle pellolle aidattaisiin aitaus hevoselle tai kahdelle. Vanhemmat olivat vain nauraneet hänelle ja hän oli vähän loukkaantunut.
YOU ARE READING
Kolmentienristeys [Mäkiharjun ratsutila]
General FictionRauhallisena pidetty pikkutalli, kaksi hevospoikaa ja tallityttöjen jengi, joka kuolaa heidän peräänsä. Mutta kaikki ei taida olla ihan sitä miltä näyttää. • • • • Tommi ja Leo ovat parhaita ystäviä. Leo on toimelias ja itsevarma poika, joka on kas...