Kolmentienristeys [Mäkiharjun ratsutila]

2

Viisi ratsukkoa ravasivat kentän uraa pitkin. Monensävyiset ponit taipuivat nurkissa kankeasti, ja nuoret tekivät todella työtä tilanteen korjaamiseksi.
"Kirsi, Ferdi fuksaa! Anna pohjetta!" Tiina ohjeisti. "Tommikaan ei anna Hulille periksi."
   Kirsi, lyhyt brunette tyttö, yritti painaa pohjettaan tiukemmin mustan, valkosukkaisen ratsuponin kylkeen lähestyessään seuraavaa kulmaa, mutta poni ravasi reippaasti ohi kulman.
"Ei se taivu!" Kirsi ähkäisi turhautuneena.
"Käytä raippaa seuraavassa kulmassa", Tiina komensi. Olivia ratsasti Kuban kanssa opettajan ohitse. Hallakko ruuna laski päätään kauniisti ja hörähti tyytyväisenä. Newforestinponilla oli hyvä päivä ja se kuunteli ratsastajaansa sievästi. Olivia antoi riemun näkyä kasvoillaan Tiinan kehuessa häntä:
"Juuri noin! Kuba liikkuu todella hyvin."
   Tommi vilkaisi Oliviaa kulmiaan kurtistaen. Joskus hänen oli todella vaikea sietää tyttöä, joka varmasti taas puoli iltaa tunnin jälkeen toistelisi Tiinan kehuja. Hän potkaisi Hulia kevyesti kylkiin ja vaaleanrautias suomenhevonen painoi korviaan luimuun, mutta kohensi ryhtiään ja kiihdytti raviaan. Liinaharja oli tavallisen laiskalla päällään, mutta Tommi rakasti sitä sydämensä pohjasta. Hulin Vili oli mukavan rauhallinen herrasmies, joka toimi niin aloittelijalla kuin kokeneemmallakin ratsastajalla - ja kokeneet toivat sen parhaat puolet aina esiin. Parempaa hoitohevosta Tommi ei voinut toivoa unissaankaan. 
   Hän ohjasi Hulin voltille kentän päädyssä ja sattui katsomaan Leon ja Leen - rautiaan gotlanninrusstamman - menoa; sekin vaikutti vaikealta. Poneilla taisi olla tänään kiukuttelupäivä, mutta Tiinan mielestä se oli vain hyväksi. Nuoret oppisivat hallitsemaan jääräpäisiäkin ratsuja.

Tiina kehotti ratsukot nostamaan laukan, kun jokainen oli onnistunut kulkemaan kulmat suhteellisen taitavasti ja kun ponit olivat selkeästi yhteistyöhaluisempia. Nuoret ohjasivat ponejaan volteille ja aina omalla vuorollaan lävistäjälle. Tiina kehui ja ohjeisti rauhallisesti. Kaikki meni harvinaisen hyvin ja tunti kului. Lopputunnista he ravasivat puomeilla ja hyppivät pieniä kavaletteja.
"Aika lopetella!" Tiina huikkasi ja harmistuneina ratsukot suuntasivat kentän puoliväliä kohden.
"Onko pakko?" Päivi huusi pettyneenä.
"Vastahan me päästiin alkuun. Ja Kubakin haluaa varmasti hypätä ristikkoakin!"
"Ei tänään, ponit kaipaavat jo taukoaan. Tiedättehän te sen."
Ponit asettuivat sievästi riviin ja potkaistuaan jalkansa pois jalustimista nuoret laskeutuivat maan kamaralle.
   Leo huomasi reisiensä ja polvitaipeidensa jomotuksen. Aivan kuin hän leijuisi ilmassa, maata hänen jalkojensa alla ei tuntunut. Hän naurahti itsekseen ja taputti Leen kaulaa.
"Hyvä tyttö!"
"Menipä rankaksi Ferdin kanssa", Kirsi sanoi. "Pohkeet huutaa hoosiannaa!"
"Taidat kaivata lisää treeniä. Pitäiskö meidän alkaa käydä salilla?" Päivi ehdotti ja avasi kypäränsä leukahihnan päästäessään Tiuhdin ohjat löysemmälle.
"Varmaan koko porukan pitäisi. Toivottavasti tämä jomotus loppuisi pian", Leo hymyili. Lee hamusi hetken hänen olkaansa heidän lähtiessään taluttamaan ponejaan tallia kohden. Ratsuilla taisi kuitenkin olla aivan eri suunnitelma. Ensimmäiseksi koko tunnin hienosti käyttäytynyt Kuba riuhtaisi voimakkaalla liikkeellä ohjat irti Olivian kädestä ja lähti laukkaamaan muiden edelle korvat luimussa. Poni heitti matkallaan pukkiloikkia, mikä sai muutkin Hulia lukuunottamatta riehaantumaan.
   Rautias Lee puski Leon kumoon rynnätessään tarhakaverinsa perään ja Leetä seurasivat Ferdinand ja Tiuhti.
    Tommi nauroi näylle vedet silmissään Hulin heilautellessa häntäänsä laiskasti.
"Ootsä Leo kunnossa?" Päivi kysyi ojentaessaan kättään pojalle. Tyttö oli ottanut kaksi turhaa askelta Tiuhdin perään. Leo katsoi pöllämystyneenä Päivin kättä, mutta tarttui siihen.
"Juu", hän ähkäisi. "Mitä tapahtu?"
   Olivia näytti kiukkuiselta.
"Ja Kuba kun oli niin nätisti! Tätäkö ne hautoivat koko ajan?"
"Meidän pitää ottaa ponit kiinni", Kirsi sanoi päättäväisesti Päivin nyökkäyksen säestyksellä.

Ponit näyttivät jakaantuneen kahteen ryhmään. Kuba oli ottanut Leen kanssa tarhat suunnakseen, ja Ferdinand sekä Tiuhti juoksivat yhä tietä pitkin kohti maantietä, Päivi ja Kirsi kaukana perässään.
   Leo ja Olivia seurasivat ponejaan tarhoille. Kuba oli hiljentänyt vauhtiaan ja tallusteli rauhallisesti tarhan langan viertä lakastuneita heinätuppoja tutkien.
"Tulisit nyt poika takaisin. Saat sokeria!" Tyttö puheli. "Ruoka-aikakin on ihan hetken kuluttua."
   Leo jäi seisomaan tarhapolulle ja katseli Leetä, joka seisoi avonaisessa tarhassa häntä tuijottaen. Lee tiesi, ettei sillä ollut pakopaikkaa. Ainoa tie pois pojan luota olisi rynnätä tuon ylitse. Ponitamma painoi päätään ja hörähti kutsuvasti. Kenties se yritti houkutella pojan sivuun.
Leo hymyili ja kurotti tarhan porttilangan käteensä tolpasta, ja veti sen eteensä aina seuraavaan tolppaan asti kiinni. Lee hyppäsi ylöspäin, kuin olisi säikähtänyt jotain, ja poika nauroi ponin dramaattisuudelle.
"Älähän nyt, Lee-kultaseni. Pääset kohta irti varusteistasi." Hän pujahti langan alitse tarhaan ja käveli pää pystyssä ponin luokse.
"Noin", hän sanoi. "Ei ollut vaikeaa. Otetaan sulta satula pois."
Hän löysensi satulavyön ja laski satulan ponin selästä. Hän kantoi sen tarhapolulle ja laski etukaaren varaan. Palattuaan ponin luokse hän noukki kiireesti ohjat maasta. Onneksi ne olivat ehjät, eivätkä olleet onnistuneet sekaantumaan Leen jalkoihin. Hän talutti tamman tarhan portille ja katsoi ympärilleen. Huomatessaan Olivian kiinni Kuban ohjissa hän avasi tarhan ja talutti ponin ulos.
"Viedään nämä ryökäleet talliin", Olivia hymähti ja talutti kiukkuisin askelin vähän vastaanhangoittelevan Kuban tallin oville.

Tuoreen heinän tuoksu iski vasten heidän kasvojaan ja se sai hymyn nousemaan Leon kasvoille.
"Mitä Olivia sanoikaan, teillä on ruoka-aika", hän naurahti Leelle taluttaessaan sitä kohti tallin takimmaisia karsinoita. Olivia vei Kuban tallin ensimmäiseen karsinaan ja riisui sen siellä varusteistaan.
    "Saitte ne kiinni", Tommi naurahti Hallan karsinasta tallin perältä. Halla, punaruunikko puoliveristamma, höristi korviaan Leon suuntaan kuullessaan Leen kavioiden kopinan. Leo käänsi ponin karsinassa. Ruunikko Aiden sekä tuon viereisessä karsinassa asustava Huli työnsivät päänsä käytävälle vastapuolelta.
"Noh pojat, pysykäähän siellä", Tommi naurahti. Karsina Leen ja Hallan vieressä oli tyhjä, eli Päivi oli edelleenkin Tiuhdin perässä.
"Täällä pitäisi todellakin muuttaa järjestystä", Leo sanahti ohimennen riisuessaan suitset gotlanninrussponilta.
    Tiina, joka työnsi heinälastissa olevaa kottikärryjä lähemmäs heitä ja jäi Patu-orlovravurin karsinan kohdalle, sanoi:
"Olen ajatellut aivan samaa. Ajattelin, että talliin voisi rakentaa toisen pihaton. Teppo ja Ville voisivat muuttaa sinne, kun alkavat hiljuksiin päästä eläkkeelle."
"Niinkö?" Tommi kurkisti Hallan karsinan oven ylitse ja jäi nojaamaan siihen. "Onko Tepolla kaikki hyvin?"
"Tai Villellä. Onhan?" Olivia kysyi tullessaan heidän luokseen.
"Ikä taitaa alkaa painaa molempia. Ville on jo kuusitoista, mutta Tepolla vaivaa se takanivel."
"Oho, emmä tienny", Tommi kohotti kulmiaan. "Mikä siinä on?"
"Se jotenkin venähti kun Teppo oli nuori. Ei siis mitään vakavaa, jonka vuoksi se on ollut ratsastuskäytössä, mutta osallistuu vain kevyille tunneille. Vamma parantui harvinaisen hyvin", Tiina selitti. Patu väisti taaksepäin naisen heitettyä sille talikollisen kuivattua heinää karsinaan.
"Pihaton lisäksi koko talli kaipaa remonttia ja täydellistä uudestaanjärjestämistä. Tänne tulee uusi hevonen tammikuussa."
"Millainen?" Olivia innostui ja melkein hyppi paikoillaan. Tommi ja Leo vilkaisivat toisiaan, ja Leo heitti Leen suitset olalleen.
"Kimo hannoveriläinen", Tiina toi heinäkärryn Hulin ja Aidenin karsinoiden väliin, ja molemmat yrittivät hamuta kyydistä heiniä. "Siitä on tarkoitus kouluttaa esteratsu ja lähteä kisaamaan. Se ei tule tuntikäyttöön. Mutta sen mukana tulevasta puoliverisestä tulee tuntihevonen."
Olivia oli selkeästi kiinnostuneempi tulevasta yksityisestä ratsusta.
"Onko se hannoveri siis yksityinen? Kuka sen omistaa?"
Tiina torui Hulia ja Aidenia ja heitti noille heiniä.
"Minä ja Tuuli yhdessä."
"Tuuliko?" Olivian leuka loksahti hämmästyksestä. "Miten? Eihän sen vanhemmilla ole edes varaa kunnon autoon!"
   Tallin omistajan kasvoilla käväisi kireä ilme, ja tuo pakotti äänensä ystävälliseksi:
"Sponsoroin häntä. Tuulilla on hienoja tavoitteita ja hevosesta on iloa minullekin."
"Epäreilua", Olivia puuskahti ja iski kätensä puuskaan. Tallin iso ovi aukesi ja Päivi sekä Kirsi ratsuineen tulivat sisään. Tytöt taluttivat hevoset karsinoihinsa. Tyttöjen tavoin ponitkin olivat likimärkiä.
"Sataako siellä?" Tommi kysyi. Päivin ruskeat hiukset olivat liimautuneet takin selkämykseen kiinni.
"Miltä vaikuttaa?" Päivi ärähti ja riisui Tiuhdin satulan. Leo hätkähti.
"Ei hemmetti", poika puuskahti kiiruhtaessaan ulos. Tiina katsoi pojan perään kulmaansa kohottaen.
"Mikäs hänelle tuli?"
Tommi heilautti olkiaan. Hän astui ulos Hallan karsinasta ja sulki sen lukot tiukasti.
Saatuaan ponit vapaiksi varusteista tytöt saapuivat Tommin, Tiinan ja Olivian tykö. Olivia mulkaisi tyttöjä silmäkulmastaan.
"Ootteko te kuullu että Tuuli saa oman hevosen?" Olivia kysyi. Hänen äänestään sävähti läpi katkera vivahde. Päivi näytti yllättyneeltä.
"Oikeestikko? Tuleeko se tänne?"
Tiina nyökkäsi ja Kirsin kasvot syttyivät innosta.
"Ihanaa! En malta odottaa!"
    Leo palasi sisälle sateen koristelemana. Kevyen takin sileä pinta oli pisaranjälkien peittämä. Käsivarsillaan hän kannatteli Leen satulaa.
"Unohdin tämän ulos", hän huikkasi kadotessaan varustehuoneeseen. Kirsi ja Päivi nauroivat lähtiessään viemään ratsujensa satulat ja suitset Leon perässä paikoilleen.