Adopted By Jonah Marais -The next step

No sä voit jäähä tänne

Mila

7.9/perjantai

13:00

"Mila! Sun kaveri tuli!" Jonah huusi alakerrasta, joka oli hämmentävää sillä en ollut kutsunut ketään kylään. Pojat olivat myös tulleet noin viikko sitten kiertueeltaan.

"Kenet sä tänne kutsuit?" Zach kysyi sängyltäni samalla kun itse istuin koneeni ääressä tekemässä minun, Lucyn ja Jeremyn heikkoa esitelmää.

"Ei mitää hajua. Varmaa Ethan tai Jemy tai joku tuli kylää" Mutisin. Kuulin koputuksen ovessani.

"Sisää" sanoin ja ovi aukesi.

"Moi" Kuulin tutun äänen ja pyörähdin ympäri tuolillani.

"Ahaa! Jordan! Mukava nähä" sanoin ja näytin hymyni. Olin kävellyt viime perjantaina ja tänään Jordanin kanssa samaa matkaan. Välillä myös törmäsin häneen koulussa.
"Mitä sä täälä?" Kysyin ja vedin jalkani vatsaani vasten.

"Mun avaimet jäi kotii ja mun vanhemmat tulee vissii vasta joskus viieltä. Sä oot ainut kenet mä jotenki tunnen täältä" hän sanoi.

"No sä voit olla tään nii kauvan ku haluut, jos meijän seura kelpaa" vitsailin tarkoittaen minua ja Zachiä.

"No on tää parempi ku kuistilla istuminen ötököitten kans" hän hymyili.

"Ooteko teki tekemässä sitä kemian projektia? Meil ei oo yhtää samoja tunteja" huokaisin ja pöyrähdin penkilläni takaisin projektin pariin.

"Aaa joo siis mää oon tokalla" hän sanoi ja käännyin hitaasti häntä kohti.

"Tokalla? Mistä lähtien??"  Kysyin yllättyneenä.

"No siitä lähtien ku mä lukion tokalle pääsin" Jordan sanoi ja istui jakkaralle joka oli vieressäni.

"Miks sä et sanonu??" Kysyin ihmeissäni.

"No emmä tiiä, jos nyt rehellisiä ollaan mä kvittelin et sä oisit tokalla" hän sanoi ja kuulin Zachin nauravan. Käännyin häntä kohti ja mulkaisin hänelle.

"Mitä? Mä luin hauska vitsin" hän sanoi ja kiinnitti taas katseensa puhelimeen.

18:30

"Mila syömään!" Daniel huusi alakerrasta.

"Kohta!" Huusin takaisin ja painoin korvani oveen.

"No mitä mä nyt teen?" Kuulin Jordanin vaimean, stressaantuneen äänen kylpyhuoneestani. Hän jutteli puhelimessa vanhempiensa kanssa tarkistaen monelta tulevat kotiin.

"Mila syömään!!" Daniel taas huusi.

"KOHTA!" Huusin huoneestani aggressiivisemmin.

"No emmä nii voi tehä... cmoon! Sä et ole tosissas?" Hän jatkoi.
"No ihan sama, moro"

Kuulin askelia ja juoksin nopeasti pöydän ääreen vessan ovelta.

"Mun vanhemmat tulee huomenna" hän sanoi alakuloisena.

"No sä voit jäähä tänne jos vaa kelpaa" sanoin hymyillen.

"Oikeesti? Mä pelkäsin et joudun nukkumaa ulkona" Jordan huokaisi helpotuksesta. Antaisko sen vanhemmat sen oikeesti nukkuu ulkona?

"Toki, tästä tulee hauskaa! Kuha vaa ei haittaa et jotku mun kavereista tulee ehkä jossai vaihees käymää täälä, ne ramppaa täälä vähän väliä" hymyilin ja pyörin tuolillani.

"Ei tietenkää" hän hymyili.

"Mila! SYÖMÄÄN!" Daniel huusi.

"koHTA!" Huusin melkein kurkkusuorana saaden Jordanin nauramaan.