Adopted By Jonah Marais -The next step

Älä hikeenny

Mila

Nashville/28.7

19:30

Poikien konsertti oli meneillään lavalla ja katselin heitä lavan viereltä.

"Take the time with me tonight
You should come with me tongiht
We can feel the free tonight
Nobody gotta know"

Zach lauloi ja vilkaisi minua hymyillen. Hymyilin takaisin punastuen, ja heittäydyin melkein lattialle.

"I've been missin' i've been crushin' on ya all night
I should take you to the moon, that's a long flight
We should chill, me and you if its alright
You should be my, you should be mine"

Isäni jatkoi ja katseli jäätävää yleisöä hymy huulillaan.

"See, i've been trying to find the right way to say to you
That i would walk a million miles to find my way to you
And there is no one else that ever could compare to you"

Oli Danielin vuoro olla äänessä. Ihmisiä oli runsaasti, hyvä että pojat kuulivat itsensä kiljunnan takaa. Olin myös luultavasti lähellä epilepsiakohtausta kaikkien kirkkaiden valojen takia.

Makasin lavan takana olevalla sohvalla korvatulpat korvissa, jotka eivät kyllä vaimentaneet yhtään poikia. Suljin silmät kiinni ja annoin mieleni kuljeskella.

Kunnes musiikki hiljeni pitemmäksi aikaa ja kuului enemmän kiljuntaa, päättelin konsertin loppuvan, mutta en viitsinyt nousta. Olin omissa maailmoissani.

"Mila!" Kuulin hetken päästä kun nimeäni kutsuttiin, ja avasin silmäni nähden poikien suuntaavan huonettaan kohti. Nousin sohvalta ja otin tulpat korvistani, juosten heidän perään.

"Oliko hyvä show?" Kysyin niin kuin aina esityksen jälkeen.

"Mahtava!" isäni sanoi innoissaan, adrenaliini vielä suonissaan. Hän jaaritteli vielä showsta samalla kun tuskin kuuntelin.

"No se on hyvä" sanoin hymyillen ja pääsimme pukuhuoneeseen.

"Mila sä lähet huomenna, ootko sä pakannu?" Jonah kysyi.

"En, mutta on mulla tässä yö aikaa. Lento lähtee vasta tyylii kuuelta" sanoin.

"Jonka takia sun pitää nukkua" Daniel kommentoi.

"Et sä oo mun äiti" mumisin.

"Mutta mä oon sun isä, lupaat et pakkaat heti hotellilla ja menet sit nukkumaan" Isäni käskytti.

"Okei, okei mä lupaan. Älä hikeenny"

3:00

"Mila! Sä et oo vieläkään pakannu!" Isäni sanoi kun astuin sisään.

"Ja mitä sä teet pihalla näin myöhään?! Me oltiin todella huolissaan susta" Jack seisoi hänen vieressään kädet puuskassa.

" Te käskitte mut kauppaan niin ku vartti sitten" sanoin ja laskin ostokset pöydälle.
"Ja mulla on tyyliin kolme tuntia vielä aikaa"

"Kolme tuntia?! Me lähetään kahen tunnin päästä kentälle etkä sä ees oo nukkunu!" Jonah jatkoi.

"Relax, mulla on kaikki hallussa"