idealism | j.jk

toinen luku - villiä menoa.

Kello oli 7 aamulla, ja aamupalaa alettiin tarjoilemaan ruokasalissa. Tai, niin se on aiemminkin mennyt. Nousin ylös sängystäni haukotellen. Avasin silmäni hitaasti auki, nähdäkseni että aika moni pojista nukkui vielä, kuten Taehyung. Kävelin hänen luokseen ja ilman varoitusta, hyppäsin hänen selkänsä päälle. Taehyung rääkäisi kovaa ja työnsi minut lattialle. Katselin ympärilleni tarkistaakseni, heräsikö kukaan, mutta onneksi ei vaikuttanut siltä.

Jungkook: Yah, Taehyungie, herää jo.
Taehyung: Okei, okei...

Taehyung haukotteli hetken kunnes avasi silmänsä ja pujahti peittonsa alta pois. Hän otti koulupukunsa ja alkoi vaihtamaan sitä ylleen. Menin omalle puolelleni ja tein saman. Sen jälkeen lähdimme Rohkelikkojen tornista kohti suurta salia.

Taehyung: Mitäköhän tänään on aamupalaksi? Minulla on nälkä.
Jungkook: Niin minullakin. No, meillä on vähän alle tunti aikaa syödä, kyllä me saamme itsemme täyteen.

Pian me jo pääsimme ruokasaliin. Taehyung suuntasi paikkojamme kohti, kuten minäkin. Istahdin alas ja olin ottamassa ruokaa lautaselleni, kunnes lakkasin tekemästä mitään.
Jungkook: Voi ei...
Taehyung: Mikä on?
Jungkook: Minun piti tavata Hoseok eilen...
Taehyung: Hän sanoi, ettei sinun tarvitsisi tulla ennen tätä päivää. Ota rauhallisesti.

Nyökkäsin ja aloin kokoamaan ruokapinoa lautaselleni. Kun olin kaatanut kurpitsamehun lasiini, katselin eri puolille salia löytääkseni Hoseokin, mutta tätä ei näkynyt missään. Ainoa asia, mikä silmiini osui, oli ylpeämielisen Luihuisen, Park Jiminin kasvot. Olin kääntymässä pois, mutta hän pysäytti minut.

Jimin: Ai hei, Jeon. Mikä mättää?
Jungkook: E-ei mikään...
Jimin: Kovempaa, en kuullut. Vai veikö peikko kielesi?

Jiminin sanottua tämä, puolet Luihuisista alkoivat räkättämään hänen mukanaan.

Taehyung: Turpa kiinni, Park.
Jimin: Anteeksi kuinka?

Jimin nousi ylös kulmat kurtussa ja osoitti Taehyungia sauvallaan. Menin nopeasti heidän väliinsä.

Jungkook: Jimin, ole kiltti. Olimme ystäviä...
Jimin: C'mon Kook, älä ole tuollainen luuseri. Sinäkin, Taehyung. Mitä teille molemmille on tapahtunut?
Taehyung: Sitä sinun pitäisi kysyä itseltäsi!

Jimin kohotti taikasauvaansa hieman korkeammalle, antaen meille selvästi varoituksen. Kuitenkin, kun Jimin oli lähdössä, Luihuiset alkoivat yllyttämään Jiminiä.

Luihuiset: Tee se, Park! Näytä heille kuka määrää!

Jimin katsahti minuun ja Taehyungiin varovasti. Nielaisin. Jimin, minä, Hoseok ja Taehyung olimme kaikki neljä olleet parhaita kavereita nuorempina, mutta kaikki muuttui, kun Jimin lajiteltiin Luihuiseen. Ristin sormeni, toivoen ettei Jimin tekisi mitään.

Luihuiset: Tee se! Tee se!
Jimin: HILJAA!

Jiminin yllättävä huudahdus sai suuni aivan ammolleen. Hän ei ole puolustanut meitä moneen vuoteen. Huokaisin syvään, ja katsoin, kun koko Luihuisten pöytä seisoi shokissa katsoessaan meidän suuntaan. Jimin tunki kaapuni taskuun paperilapun ennen kuin pyörähti ympäri ja tömisteli ulos salista Luihuisjengi perässään. Tuijotin edelleen Luihuisten pöytää hieman hämmentyneenä, kunnes yhtäkkiä näin sivusilmällä jonkun lähestyvän minua. Käänsin päätäni ja tein vahingossa katsekontaktin Miyan kanssa. Näin, kun hän varovasti siisti kaapuansa edessäni. Katsahdin nopeasti pois.

Miya: Huomenta vaan... Mitä täällä tapahtui?

Kumpikaan, minä enkä Taehyung, emme sanoneet mitään. Uskalsin kuitenkin katsoa Miyaa silmiin. Oli muuten lähellä, etten punastunut. Ei sillä tavalla että pitäisin hänestä. Luihuiset. Yäk. Ei ikinä.