( jungkookin nk. )
Hemmetti. Kello on jo yli seitsemän ja olin heräämisen kanssa kuhnaillut liikaa. Edes Taehyung ei viitsinyt herättää minua, mokomakin alieni. Pimeyden voimilta suojautumisen tunnille kyllä ehdin, mutta aamupala saa jäädä välistä.
Juoksin pikaisesti portaita alas, ja arvatkaapa vaan kaksi kertaa kenen päälle kaaduin.
Miyan.
Voi elämän kevät tämä aamu on täyttä sekasortoa. Tyttö tuijotti minua tympeänä, koska ei hän muuten osannut katsoa ihmisiä silmiin. En liikahtanut, sillä pelkäsin että jotain pahempaa saattaisi sattua. Olen korealaisissa draamaleffoissa nähnyt kuinka nainen kaatuu miehen päälle ja vahingossa pussaa tätä. Onnekseni en ole nainen, enkä tyhmä.
Miya: Vittuako sä tölläät.
Jungkook: Jaamitähäh?
Miya: Mulla on kiire. Väistä.
Jungkook: Väistä ite.
Miya: Anteeks mitä? Sä kaaduit mun päälle.
Jungkook: No ei ollu tarkotus. Anteeks vaan.
Miya: Haistan sarkasmia.Pyöräytin silmiäni ja yritin nousta hitaasti ylös, mutta Taehyungin ääni säikäytti minut ja kaaduin tytön päälle, tällä kertaa kehomme koskettaen toisiansa. (tai jotai en osaa suomee xd) Miya raivostui tästä niin, että heitti minut ilmaan ascendrella ja marssi vihaisena portaita ylös. Putosin suoraan Taehyungin käsivarsille, ja molemmat kaaduimme taas. Minulla oli pehmeä laskeutuminen, sillä Taehyung oli hieman pullea kaiken porsastelun jälkeen.
Taehyung: Ai!!
Jungkook: Sori Tae.Nousin Taehyungin päältä ylös, tällä kertaa kaatumatta takaisin lattialle. Katsahdin seinäkelloa ja tajusin, että olimme jo myöhässä tunnilta. Sekä minä että Taehyung. Tartuin ystäväni kädestä kiinni ja juoksin luokkahuoneelle niin nopeasti kuin jaloistani lähti vauhtia. Taehyung valitti takanani, mutten kuunnellut. McGarmiwaa ei saisi suututtaa.
Astuimme Taehyungin kanssa luokkaan, ja näimmekin vihaisen professori McGarmiwan seisovan aivan neniemme edessä. Katsahdin sivusilmällä Taehyungiin, joka nielaisi hermostuneena.
Prof. McGarmiwa: Miksiköhän nuoret herrat Jeon ja Kim ovat myöhässä? Ja vielä ensimmäisellä kouluviikolla?
Taehyung: M-me eksyimme.Professori pyöräytti silmiään epäuskottavasti, ja siinä samassa huomasin, että koko luokka tuijottaa meitä. Murhaan Taehyungin heti, kun pääsemme ulos täältä.
Prof. McGarmiwa: Erittäin uskottavaa, herra Kim. Kenties herra Jeon haluaa valaista asiaa?
En vastannut mitään, vaan nielaisin ja katselin kenkiäni.
Prof. McGarmiwa: Hyvä on. Jeon ja Kim, jäätte oppitunnin jälkeen tänne puhutteluuni. 20 pistettä Rohkelikolta.
Kuulin huokaisuja ja hiljaista valitusta jokaisen Rohkelikon suusta, ja punastuin hieman. Menimme Taehyungin kanssa nolona paikoillemme.
Tunti oli nopeasti jo vierähtänyt, ja seisoimme McGarmiwan työpöydän edessä. Suorastaan hikoilin.
Prof. McGarmiwa: Alkakaa selittää.
Jungkook: No... heräsin hieman myöhään ja olin kiirehtimässä portaita alas tunnille mutta törmäsin siihen nar- siis Miya Blackiin. Hän on Luihuisessa ja... meillä ei oikein juttu luista.
Prof. McGarmiwa: Eipä näköjään. Oletteko kuulleet jo joulutanssiaisista?Voi vittu.
Prof. McGarmiwa: Olen professori Dumbledoren kanssa sopinut, että sinä, Jeon, menet neiti Blackin kanssa sinne yhdessä. Ainakin kolme paritanssia ovat pakollisia tanssia, mutta sen jälkeen voitte erkaantua. Teille molemmille ropsahtaa myös kuukauden jälki-istunnot professori Kalkaroksen käskystä, sillä olette kuulemma olleet "hävyttömiä". Jeon, saat myös vielä tämän syksyn aikana jakaa saman teltan neiti Blackin kanssa, kun menette professori Kuhnusarvion kanssa parin päivän retkelle. Taehyung, jälki-istunnon sijalla olet vapaa.
YOU ARE READING
idealism | j.jk
Fanfictiontarina, jossa seurataan jeon jungkook-nimisen rohkelikon viidennettä kouluvuotta tylypahkassa. tämä on aivan itsekeksitty kirjoitelma, jonka aluksi tein wordiin. itse pidin tästä kovasti, joten päätin olla rohkea ja julkaista sen tänne. tarina perus...