idealism | j.jk

ensimmäinen luku - tylypahka.

Jälleen alkaa uusi vuosi Tylypahkassa. Olen aika innoissani, sillä tänä vuonna pidetään kolmivelhoturnajaiset. Olisin kylläkin itse halunnut osallistua, mutta olen vasta 15.

Olen Jungkook Jeon, 15-vuotias puoliverinen poika Busanista. Tupani on Rohkelikko, jos sitä mietit. Sain tietää voimistani vasta silloin, kun sain kirjeen, jossa oli kutsu tänne. Olin niin innoissani, kun sain kirjeen, mutta nykyään en kyllä ole kovin innoissani täällä olemisesta. Joskus olenkin toivonut, että olisin vain normaali.

Heräsin ajatuksistani, kun yksi kolmesta ystävästäni nykäisi kaapuni hihaa. Käänsin katseeni häneen. Se oli Taehyung Kim, paras ystäväni. Tämän ilme oli vakava, jonka takia ihmettelin mistä oli kyse. Lopulta, hän kuiskaisi minulle,

- Taehyung: Yah.. Professori Dumbledore on aloittamassa puheen.

Käänsin katseeni Taehyungista salin etuosaan, ja näin rehtorimme, Dumbledoren, kilistämässä lasiaan saadakseen huomiomme. Odotin hiljaa, kunnes hän alkoi puhumaan.

- Prof. Dumbledore: Hyvää iltaa Tylypahkan oppilaat! Toivon, että nautitte päivällisestä, sillä kokkimme tekivät paljon töitä niiden eteen. No mutta, nyt seuraa hetki jota suurin osa teistä on odottanut. Durmstrangin ja Beauxbatonsin oppilaat tullaan lajittelemaan tupiin, sillä he tulevat olemaan oppilaitamme virallisesti koko tämän lukuvuoden ajan..

Tunnen, kun joku tökkäisee minua olkapäälleni. Vilkaisen henkilöä, ja näen koulun ylimielisimmän pojan, Jimin Parkin vinkkailevan minulle. Pyöritin silmiäni, ja katsoin takaisin rehtorin suuntaan, löytäen vain professori McGarmiwan sieltä. Kenties Jiminin takia minulta jäi jotain väliin. Aish.

- McGarmiwa: Toivotaan tervetulleeksi.. Ranskasta asti tulleet Beauxbatonsin oppilaat sekä matami Maxine!

Näin, kun kaikki käänsivät katseensa isoa ovea kohti, ja tuijottivat sitä innoissaan. Lopulta minäkin katsoin ovea kohti. Kului 10 sekuntia, kunnes ovi aukesi. Ensimmäiseksi sieltä tuli sellainen iso nainen, varmaan 3 metrin pituinen. Päättelin, että hän on sen koulun rehtori tai jotain sinnepäin. Sitten sisälle asteli rivissä sinipukuisia tyttöjä. Kuulin poikien kuiskailua, mutta minä en tehnyt mitään. Minä vain tuijotin heitä kaikkia, kunnes heistä yksi sai huomioni. Mustatukkainen lyhyt tyttö, suurin piirtein Jiminin kokoinen. Uskoin, että tämä sai huomioni, koska hän käveli aika epävarmasti sisään, tähyillen jatkuvasti ympärilleen. En voinut muuta kun hymyillä tämän hassulle käytökselle. Hän tallusti salin eteen, riviin muiden hänen kaltaisten kanssa. Näin, kun hänen vieressään oleva tyttö tökkäisi häntä olkapäähän, ja katsoi minua. Käänsin pääni nopeasti, mutta tunsin, että molemmat heistä katsoivat nyt minua. Tuijotin vuorotellen käsiäni, vuorotellen edessä olevaa lautastani. Takanani kuulen pienen tirskahduksen. Huokaisen syvään, ennen kuin käännyn. Mikä yllätys. Toinen ystäväni, Hoseok Jung katsoi nyt vuorotellen minua ja vuorotellen tyttöjä, yrittäessään pidätellä nauruaan. Hän saattaa joskus käydä hermoille, mutta samalla minua harmittaa, ettei Hoseok ole Rohkelikossa, vaan Puuskupuhissa. Herään ajatuksistani, kun kuulen salin oven avautuvan uudestaan, tällä kertaa hieman rivakammalla tavalla. Katson äänen suuntaan, ja näen eri-ikäisten poikien ryntäämässä saliin. Heidän edellään tuli heidän rehtorinsa, Igor Karkaroff. Tiedän hänet nimeltä, sillä hän on entinen kuolonsyöjä. Katselen rauhassa Durmstrangin oppilaiden päättävän heidän esityksensä tulen syöksymiseen. Jälleen kerran tunnen tökkäyksen olkapäälläni. Katson turhautuneena henkilöön, ja tietenkin se on taas Taehyung.

- Jungkook: Mitä nyt?
- Taehyung: Niin, öö...

Yhtäkkiä Taehyung kiinnitti katseensa johonkin minun takana olevaan henkilöön. Käännyin ympäri katsoakseni kuka siellä oli. Väärä liike. Professori McGarmiwa seisoi Rohkelikkojen pöydän edessä, katsoen minua ja Taehyungia syyttävästi. Nielaisin hermostuneena.