Ropeja/Joitain tarinoita

Kaverukset

"Ettekö te pässit tajua?! Ettekö?!"
Niin mä olin huutanu vanhemmilleni sen jälkeen ku kerroin lähteväni amikseen...
Sen jälkeen kun äiti oli alkanut itkeä, ei onnesta, vaan pettymyksestä.
Sen jälkeen kun isä mua löi...

No nyt kuitenkin oon jo matkalla ystävälleni. Kuhan pääsisin noille kittaisin vatsan täyteen kaakaota, söisin pari leipää ja menisin katsomaan telkkaria kaverini viereen.

Kotiin ei olisi asiaa. Ei sinne uskaltas mennä. Isä ois haulikon kaa varmaanki vastassa.

Astellessani sisälle kaverini kämppään, haistoin pullan. Kävelin keittiöön, jossa hän istui ja joi vettä. Hymyilin nopeasti.
"Sori Markus ku häirihen tälleen..." sanoin väsyneenä ja istahdin alas. Poika nyökkäsi ja hymyili minulle.
"Ei se mitän. Sul ei muutenkaa varmaa olis paikkaa jossa olla." hän sanoi hauskalla venäjän aksentillaan. Hymyilin takaisin nyökäten.

Ilta meni siihen että ajelimme mopoilla ympäri kaupungin tyhjiä katuja. Pidimme hauskaa, poltimme kumia ja kävimme kaupassa. Eihän me mitään huligaaneja olla, mutta sitäki osataan tarpeen vaatiessa.

Yöllä sitten laitettiin mulle punkka ja katsottiin leffoja. Naurettiin ja hörpittiin kahvia. Aamuyöllä nukahdettiinki.