Kun Yoongi haki kesätyöpaikkaa menestyneelle ratsutallille hevostenhoitajaksi, hän ei olisi voinut kuvitellakaan rakastuvansa hoitohevosensa lisäksi tallin omistajan poikaan.
Kesä tuoksui hevosille, mutta mikä tärkeintä; se tuoksui myös rakkaudelle...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
🦄 • 🦄 • 🦄
Aurinko oli laskeutunut muutama tunti sitten tallin ylle ja vienyt mukanaan paahtavan kuumuuden odottamaan uutta hellepäivää. Kevyt tuuli puhalsi pihan yllä ja havisutti vihreitä lehtiä korkeissa puissa. Ainoa valonlähde hämärän pihan yllä oli tallin ulkovalot, sekä kentän kulmassa loistava lamppu, muuten tienoo oli kietoutunut pimeään. Kuukaan ei loistanut taivaalla, sillä paksu pilvipeite oli peitellyt senkin nukkumaan.
Yoongi makasi kattoa tuijottaen sängyllä ja odotti, että kellon viisarit kääntyisivät osoittamaan puoli kolmea. Silloin he olivat sopineet Jungkookin kanssa tapaavansa portaiden yläpäässä, josta matka jatkuisi kohti tallia. Yoongi puristi lakanaa malttamattomana käsissään ja vilkuili vähän väliä vuorotellen kelloon ja ikkunasta ulos. Häntä jännitti lähteä ratsastamaan keskellä yötä Nallella pimeään maastoon, mutta vielä enemmän poikaa pelotti viettää yö Jungkookin seurassa. Hänen tunteensa olivat jo valmiiksi niin suuria, ettei Yoongi luottanut siihen, että pystyisi enää pitämään niitä salassa ollessaan kahdestaan Jungkookin kanssa. Muutaman päivän takainen tapaus satulahuoneessa oli kuitenkin onneksi antanut vähän osviittaa siitä, ettei Yoongi ollut yksin tunteidensa kanssa.
Aika tuntui matelevan normaalia hitaammin, yö ei ollut vaikuttanut koskaan niin pitkältä kuin nyt. Yoongi ei ollut nukkunut silmäystäkään yön aikana, sillä oli odottanut kärsimättömänä Jungkookin kohtaamista kahden pimeän turvin. Hän oli muotoillut päässään erilaisia mahdollisia skenaarioita siitä, mitä tulisi tapahtumaan. Siltikään hänellä ei ollut harmainta aavistusta, mihin asiat oikein johtaisivat loppupeleissä. Yhdestä asiasta Yoongi oli kuitenkin varma; Jungkook ei ollut kutsunut häntä vain ratsastamaan.
Kun kello alkoi viimein piinaavan hitaasti lähestymään puolta, Yoongi nousi ylös sängystä ja hiippaili huoneen seinällä roikkuvan peilin luo. Hän oli vetänyt päälleen mustat ratsastushousunsa sekä suuren viininpunaisen hupparin, sillä arveli ulkona olevan viileä. Yoongi tarkasteli heikosti erottuvaa kuvajaistaan arvioivasti ja pörrötti blondit hiuksensa sen näköiseksi, kuin olisi nukkunut alkuyön. Hän ei halunnut antaa mielikuvaa, että olisi valvonut odottaen tapaamista, vaikka se olikin totuus.
Hieman ennen kuin viisarit naksahtivat osoittamaan puoli kolmea, Yoongi hipsi niin hiljaa kuin vain osasi ullakolta alemmalle tasolle, jossa hänen oli tarkoitus kohdata Jungkook. Sydän jyskytti sellaisella temmolla hänen rinnassaan, että Yoongi tosissaan pelkäsi muidenkin talossa nukkuvien kuulevan sen. Hän hypisteli tuolin päältä nappaamansa kypärän leukahihnaa sormissaan ja odotti nieleskellen, että Jungkookin ovi avautuisi. Mieleen eksyi pakostakin inhottava ajatus siitä, että ystävä oli vain vetänyt häntä nenästä ja heittänyt vitsillä tarjouksen yömaastosta. Satulahuone-episodin jälkeen Jungkook ei ollut maininnut asiasta halaistulla sanalla.
Yoongin ahdistukseen kääntyvä odotus palkittiin, kun Jungkookin ovi aukeni naristen. Mustahiuksinen poika virnisti huppu päässään Yoongille ja tämän kirkkaat silmät paljastivat, ettei ystäväkään ollut nukkunut silmänräpäystä yöllä. Jungkook viittoi Yoongia seuraamaan portaat alas ja tarkasti blondi pyrki astumaan samoihin kohtiin kuin Jungkook, sillä tämä tunsi narisevat laudat kuin omat taskunsa. Vasta kun he poistuivat hiljaisen kenkien laiton jälkeen ulos rakennuksesta, Jungkook puhkesi puhumaan hiljaa.
