🦄 • 🦄 • 🦄
Aamuinen kevyt tuuli puhalsi vasten Jungkookin kasvoja, kun he ajoivat isältä lainatulla mönkijällä hiekkatietä pitkin kohti huomista leiriytymispaikkaa. Hän katseli katkerana Jiminin selkää, joka oli saanut napattua itselleen halutun paikan Taehyungin selän takaa penkiltä. Jungkook ja Yoongi olivat joutuneet istumaan peräkärryyn, sillä Jimin oli voittanut juoksukisan sisältä mönkijälle. Ruskeahiuksinen oli löytänyt iloisuuden takaisin elämäänsä, kun herra Jeon oli ilmoittanut tytön hakevan Boraksen muutaman päivän kuluessa. Ramses siis oli ja pysyi Jiminillä ainakin vielä hetken, josta poika ei olisi voinut olla kiitollisempi.
Leiriytymiseen tarvittava tavara kolisi kärryssä, vaikka niiden seassa istuvat yrittivät pitää esineet mahdollisimman hyvin paikallaan kuoppaisella tiellä. Väsyneet pojat olivat joutuneet heräämään ennen sian pieremää, sillä heidän oli pitänyt auttaa Taehyungia aamutallissa mahdollistaakseen aikaisen lähdön leiripaikalle. Aikaisesta herätyksestä huolimatta he tuskin olisivat ennen puolta päivää kotona, jonka takia hevosten hoito aamutuimaan oli ollut pakollista.
Jungkook vilkaisi Yoongia, jonka blondit hiukset hulmusivat kevyessä tuulessa. Tämä yritti pitää lepattavaa retkitelttaa paikallaan, mutta sen metalliset osat hakkasivat kovaäänisesti kärryn reunoihin. Uupumus oli nähtävissä päivettyneiltä kasvoilta, tosin, niin se oli varmasti heistä jokaisen muunkin. Aikainen herätys oli toisaalta ollut hyvää harjoitusta, sillä heidän täytyisi huomennakin nousta ensimmäisten auringon säteiden kanssa päästäkseen mahdollisimman nopeasti ratsaille. Keskipäivällä olisi liian kuuma ratsastaa, joten kymmenen kilometrin matka pitäisi taittaa ennen sitä.
Jungkook tajusi jumittuneensa Yoongin suloisiin kasvoihin vasta, kun tämä kohotti ihmettelevänä toista kulmakarvaansa. Lievästi punastuen tummatukkainen käänsi katseensa pois päin ja keskittyi varmistamaan, ettei muovipussillinen tulentekovälineitä putoaisi matkan varrelle. Kärry tärisi kovasti ylittäessään puisen sillan ja Jungkook pystyi vannomaan olevansa tämän jälkeen enemmän mustelmilla, kuin vielä kertaakaan aiemmin pudotessaan hevoselta.
Muutaman tuskallisen kilometrin jälkeen leiripaikka häämötti edessä ja Jungkook pystyi huokaista helpotuksesta. Myös Yoongin kasvoilla näkyi vahva kiitollisuus, kun mönkijä pysähtyi metsäaukean viereen. Kauempana ujojen auringon säteiden alla kimalsi järvi ja rannassa oli laavu, jonka kivisellä nuotiopaikalla heillä oli tapana paistaa iltaisin vaahtokarkkeja. Ulkohuussin vieressä oli kulunut vaatteidenvaihtokoppi, sillä uimaranta oli ennen vanhaa ollut kovassa käytössä nuorten keskuudessa. Nykyään se toimi lähinnä vain lähitallin hevosten uittamispaikkana, sekä heidän juhannusretkellä käytettävänä rantana. Oli rantaviivalle vedetty venekin, mutta sen kunnosta ei voinut olla varma, olihan se ollut jo monena juhannuksena käytössä ja viettänyt talvensa metsässä piiloon vedettynä.
"No niin, hypätkääpä alas", Taehyung käskytti noustessaan ylös mönkijänsä kyydistä sen sammuttua. Hänellä oli kiire purkaa tavarat, jotta he pääsisivät mahdollisimman pian kotimatkalle. Narrille pitäisi etsiä toiset varusteet, joiden likaantuminen maastossa ei haittaisi. Valkoiset karvasuojat olisivat liian kalliit pilattavaksi ja kankikuolaimet turhan kovat maastoon, sillä Taehyung tahtoi antaa Narrille vapaapäivän kouluratsastuksesta. Pitäisi kaivella ylimääräisiä varusteita, jos hän sattuisi löytämään trakehnerilleen toiset, sopivammat kuolaimet ja suojat.
ESTÁS LEYENDO
Ride till I can't no more ✔
FanficKun Yoongi haki kesätyöpaikkaa menestyneelle ratsutallille hevostenhoitajaksi, hän ei olisi voinut kuvitellakaan rakastuvansa hoitohevosensa lisäksi tallin omistajan poikaan. Kesä tuoksui hevosille, mutta mikä tärkeintä; se tuoksui myös rakkaudelle...