Kun Yoongi haki kesätyöpaikkaa menestyneelle ratsutallille hevostenhoitajaksi, hän ei olisi voinut kuvitellakaan rakastuvansa hoitohevosensa lisäksi tallin omistajan poikaan.
Kesä tuoksui hevosille, mutta mikä tärkeintä; se tuoksui myös rakkaudelle...
Oops! Bu görüntü içerik kurallarımıza uymuyor. Yayımlamaya devam etmek için görüntüyü kaldırmayı ya da başka bir görüntü yüklemeyi deneyin.
🦄 • 🦄 • 🦄
Jungkook oli viettänyt koko viikon aktiivisesti aikaa Feran luona tarhassa ja totuttanut sitä erilaisiin toimenpiteisiin. Tamman koulutus oli hypännyt hurjin askelein eteenpäin Jungkookin vaivannäön takia ja lopulta herra Jeon oli vihdoinkin antanut luvan juoksuttaa Feraa kentällä. Poika ei olisi voinut olla iloisempi isänsä näyttäessä vihreää valoa kentälle menemiseen, sillä siihen hän oli tähdännyt viikon -tai oikeastaan koko kesän- alusta lähtien.
Fera ei osannut aavistella mitään, kun Jungkook tuli normaalisti aamusta harjapakin kanssa tarhaan innosta puhkuen. Hän kiinnitti pinkin riimun hevosen päähän ja sitoi tamman vetosolmulla aidan ylimpään lautaan, vaikka Fera ei lähtisikään mihinkään harjoja karkuun. Jungkook vain tahtoi opettaa sen tuttavalliseksi riimun ja kiinni sitomisen kanssa.
"Jännittääkö?" Yoongi kysyi tarhan ulkopuolelta, johon oli hetki sitten ilmestynyt. Hän oli ollut katsomassa kentällä Jiminin ja Taehyungin ratsastusta, kun molemmat olivat yrittäneet saada koulutusponejaan pyöristymään. Daisy oli ottanut kierroksia laukasta, joten Taehyungilla oli työtä saada sen turpa takaisin alas ja askeleet pitkiksi ja rennoiksi.
"Eipä oikeestaan, kyllä mä luotan Feraan", Jungkook hymähti taputtaen hienosti paikallaan seisovan kirjavan hevosen kaulaa. Hän puhdisti kaviot rutiinin vuoksi ja selvitti häntää, vaikka se liehusikin jo kiharaisena valtamerenä kevyessä tuulessa. Feran karva kiilsi ja harja oli paremmassa kunnossa kuin koskaan, mutta Jungkook silti harjasi tuota monta tuntia päivittäin, vain totuttaakseen tamman hoitotoimenpiteisiin ja vahvistaakseen heidän suhdetta.
"Aiotko sä laittaa sen harjan jotenki kiinni, vai annatko olla vapaa?" Yoongi uteli, sillä pitkä harja oli jatkuvasti silmillä ja näytti häiritsevän satunnaisesti päätään viskelevää hevosta. Jungkook kumartui harjalaukkunsa luo ja hetken kaivettuaan nosti sieltä pienen pussukan täynnä lenksuja.
"Kyllä mä voisin", hän tuumasi vetäen vaalean harjan osiin, joita alkoi letittää. Yoongi ei jaksanut kauaa kuunnella Jungkookin selostusta tammalle, joten lähti paremman tekemisen puutteessa taas kentälle päin. Lämmin tuuli puhalsi avaran pihan yllä ja Yoongi pysähtyi katselemaan ympärilleen. Hänen tulisi niin ikävä tätä paikkaa, kun joutuisi viikon päästä pakkaamaan laukkunsa ja palaamaan kaupunkiin. Ahdistus tuntui raskaana möykkynä kurkun tienoilla, vaikka Yoongi yrittikin peittää suruaan lähtöä kohtaan. Kesä olisi pian ohi, eikä sen loppumista voinut estää millään.
Kentällä Taehyung oli saanut Daisyn jälleen muotoon ja kulkemaan pidempää askelta, vaikka tammasta näki sen innokkuuden puskea kädelle. Toisessa päässä Jimin laukkasi Viikingillä pääty-ympyrällä ja oli saanut vuonohevosta paremmin kuolaimelle ja pohkeelle. Se ei enää kääntynyt niin jäykästi, vaan vertyi jopa ympyrän mukana loivaksi banaaniksi.
"Onko Jungkook tulossa koska?" Taehyung huudahti kun äkkäsi Yoongin ilmestyneen kentän laidalle. Daisy koitti alkaa taas pelleilemään huomion kadotessa tammasta muualle, mutta Taehyung muistutti nopeasti sisäpohkeella, kuinka ympyrällä taivuttiinkaan.
