tähtikuvioita || in finnish💕

5.

Moi! Taas ois teille vähän uutta lukua, toivottavasti tykkäätte! Mulla on siis 2 kirjaa jota aktiivisesti kirjoitan tällä hetkellä, sekä suunniteltuna ja nopeasti läpikelattuna yksi kirja, johon mun tarvii luvut kirjoittaa.

Aktiiviset kirjat ovat siis:
- tähtikuvioita (tämä kirja)
- falling in love (toinen kirjani)

Molemmat yllä mainituista kirjoista kannattaa lukea, ja suosittelen sitä suuresti. Esimerkiksi kun äidinkielen opettajani luki kyseiset kirjat siihen asti mitä olen kirjoittanut, sanoi hän tämän: "kirjat on aivan upealla tavalla kirjoitettuja ja jokainen luku vie eteenpäin kirjaa sopivan verran, ei kuitenkaa liikaa."

Lisäksi julkaisen somebody need your help - kirjan loput luvut niin pian kun saan muokattua joitain lauseita ja ilmaisuja järkevämmän oloisiksi. Ja tähän kirjaan mun motivaatio on pyöreä kuin reikäleipä, eli täysi nolla.
      En ole siis kirjoittanut somebody need your help - kirjaa kokonaan itse, vaan osa luvuista on vanhan ystäväni kirjoittamia. En siis ole tyytyväinen kirjaan ja en edes saa aikaiseksi julkaista osia ulos.
     Juuri äsken julkaisin kuitenkin yhden osan sekä korjasin vanhaan lukuun kirjoitusvirheitä.

Pahoitteluni avautumisesta tähän alkuun, mukavia lukuhetkiä! (Sama teksti tulee hieman muunneltuna myös seuraavaan falling in love - kirjan lukuun)

- ella❤️

"Joona ja Rasmus, oletteko siellä? Täällä on sosiaalityöntekijä!" kuulemme oven takaa huudon. Pojat kömpii ulos komerosta ja jään itse varuulta komeroon.

"Olette siis Rasmus ja Joona?" tuo tuntematon nainen kysyy, ja Rasmus nyökkää.

"Neela tuu vaa", Rasmus sanoo ja kävelen hänen luokseen.

"Joona vaatii ainaki sairaalassa käyntiä. Mä pääsen tälle yöksi", Rasmus sanoo ja silittää kättäni.

"Mä käytän Joonaa päivystyksessä. Mee sää vaan, oliko sun nimi Neela, niin yöksi. Näytätte olevan läheisiäkin?" nainen sanoo.

"Parisuhde", Rasmus jatkaa.

"Jaajaa, älkää sitten tehkö mitään tyhmää. Voisitte lähteä heti, ennenkuin vanhempanne heräävät taas", nainen sanoo ja seuraan poikaa kädestä pitäen ettei mitään pahaa nyt enään tapahtuisi.

"Kiitos", Rasmus sanoo.

"Hei ne shortsit, meiänhä piti mennä rannalle", muistutan Rasmusta.

"Ainii joo", Rasmus toteaa ja hakee shortsinsa vaatekomerosta.

"Heihei", Rasmus toteaa ja lähdemme ulos talosta.

"Oli tuoki kyllä melkonen seikkailu."

"No nii. Toivottavasti et saanu mitää haavoja tai mustelmia sieltä komerosta."

"En mä kai saanu", totean ja pidän Rasmuksen kädestä kiinni lujempaa.

"Hyvä ettet saanu mitää vammoja, oot tärkee mulle", Rasmus jatkaa ja pussaa minua.

Kävelemme rannalle ja istumme hiekalle katsomaan taivasta.

"Tääl on kyl nättiä."

"Sanoppa muuta."

Istuskelemme hiekalla käsi kädessä tovin, kunnes päätämme lähteä uimaan.

"Mä taidan rakastaa sua", Rasmus toteaa minulle kun olemme päässeet vedessä tarpeeksi syvälle..

"Oikeesti? Siis niinku oikeesti oikeesti vai niinku ei oikeesti?" kysyn.

"Ihan oikeesti, mä rakastan sua", Rasmus sanoo ja sipaisee poskeani. Sen jälkeen kuromme välillämme olevat sentit ja Rasmus aloittaa välillämme hennon suudelman.

"Mäkin rakastan sua. Tosi paljon", vastaan ja halaan poikaa joka nappaa minut syliin.

"Mitä sun vanhemmat sanois jos muuttasin sun luo joskus?" Rasmus kysyy kun istumme hiekalla.

"Ne varmaa aluksi ihmettelis et miks kysyn ja näi mut sitte ne antais sun muuttaa."

"Mä vaan mietin tulevaisuutta. Ois parasta asua saman katon alla. Tai sit jos ostetaan oma kämppä", Rasmus sanoo.

"Millane ois sun unelmakämppä?" kysyn tältä.

"Omakotitalo, ei mikään kartano muttei mikää mökkikään. Sellane sopusuhtasen kokonen. Sit kans sen pitäis olla aika uus, ei mikään ikivanha. Ja kaikista parasta, sun pitää asua siellä mun kanssa", hän kertoo ja kuuntelen korva tarkkana tämän unelmakotia.

"Sit me muutetaan sellaseen kun me voidaan muuttaa pois. Ite muuttasin heti kun vaan nämä yhet eli vanhemmat antaa luvan", vastaan.

"Mä muutan heti kun sä saat muuttaa. Muutetaan yhessä meiä ekaan kämppään", Rasmus sanoo ja nojaan tähän.

"Haluakko muuten pyyhkeen tai viltin?" Rasmus jatkaa hetken päästä.

"Viltti olis kyl jees", vastaan

"Näin", Rasmus sanoo ja heittää viltin ympärillemme.

Istumme hiekalla vierekkäin jutellen niitä näitä kunnes aurinko laskee kauniisti kohti merta.

"Otetaa joku nätti kuva", sanon.

"Oota hetki, mää otan kameran repusta", Rasmus vastaa ja ottaa repustaan järjestelmäkameran ja säädettävän kamerajalan.

"Oho, onks toi kalliski?" kysyn pojalta joka nyökkää.

"Sellaset 600€, mummo makso. Ei kestä enää kauaa", hän jatkaa ja kiinnittää kameran jalustaan.

"Miten me saadaan kuva meistä jos nappia pitää painaa? En ymmärrä mitään kameroista", sanon.

"Itselaukasin, säädän sen vaan asetuksista ja mee sillä välin sitte tonne eteenpäin oottamaan, niin juoksen sun perään", Rasmus vastaa ja nyökkään samalla kun lähden kävelemään kohti kuvanottopaikkaa.

"Mee vähän oikeelle päin nii tuun ihan just!" Rasmus huutaa ja juoksee minua kohti. Kun hän pääsee kohdalleni hän suutelee minua pitkään, että kamera on varmasti ottanut kuvan. Kävelemme käsistä pitäen kohti kameraa ja katsomme kuvaa.

"Vau", totean, sillä kuva on upeampi kuin itse näkymä.

"Pienellä editoinnilla saa vielä hienomman", Rasmus sanoo ja pussaa minua poskelle.

"Oot kyl iha sairaan hyvä kuvaaja", totean.

"En nyt sanois", Rasmus vastaa ja halaa minua takaa. Hengailemme vielä hetken rannalla kunnes aurinko on laskenut kokoaan ja minulla tulee kylmä.

Puhelimeeni tulee ilmoituksia luokan WhatsApp-ryhmästä.

Rea: Siis joo joku poika on tulos tyylii meiä luokalle ens vuonna!

Sara: OIKEESTI?! MINKÄ NIMINE?

Jenna: Oliko se joku Daniel tai sellane, en oo ihan varma. Mut ravintola-alalle se haki, se sano näin mulle snäpissä!

Sydämmeni on pysähtyä tuon nimen kohdalla. Enhän mä voi olla varma onkse se just sama vai? Ihan sama mut tuo nimi tuo liikaa huonoja muistoja mieleen.

"Kaikki hyvi?" Rasmus kysyy minulta hämmentyneenä, kun luen viestiä uudelleen ja uudelleen yhtä järkyttyneenä.

"Daniel - se tulee meiän luokalle. Jos se pääsee yhteishausta läpi", vastaan pojalle.