Jesse McCree on luuseri

Luku 1

Aurinko oli vasta nousemassa, kun lentokone laskeutui Budapestin lentokentälle. Aamu oli ollut todella aurinkoinen, ilman pienintäkään pilvenhattaraa taivaalla. Olihan syksy vasta alkamassa, joten kesäinen aurinko ja sen tuoma lämmin tuuli antoi lentokoneille hyvän mahdollisuuden laskeutua. Ei pilviä, ei näköesteitä eikä minkäänlaista suurta turbulenssiä tai tuulta. Oli suorastaan täydellinen ilma matkustaa tai enemmänkin täydellinen ilma muuttaa. Koska juuri tästä oli kyse; muuttamisesta. Muuttamisesta toiseen maahan, muuttamisesta täysin vieraaseen paikkaan, Unkariin. Kaksi hahmoa kävelivät kohti saapuvien terminaalia. Toisella oli olallaan laukku ja toisella selässä reppu; mies ja naispuoliset hahmot. He kävelivät rivakkaa vauhtia, sillä bussi oli ollut myöhässä. Ei näin yleensä käynyt. Keskustassa bussit olivat aina ajoissa, mutta tällä kertaa näemmä se ei ollut mahdollista. Oli aamuruuhka ja vaikka olikin perjantai, niin töissäkäyviä oli edelleen. Miespuolinen hahmo, Genji nimeltään, ei halunnut hukata aikaa ja oli siksi hieman hermostunut ja ärsyyntynyt siitä, että bussi oli jopa puoli tuntia myöhässä.

"Ainakaan meidän ei tarvitse odotella", sanoi naisääni hänen vieressään. Angela... Hän heilautti vaaleita hiuksia pois silmiltään ja maistoi aamulatteaan, "äh... pahaa! Mitä se nainen tähän oikein sekoitti?"

"Miksi meidän piti hakea edes tuo latte?" Genji kysyi, "olisimme voineet mennä Hanzon kanssa kahvilaan heti, kun pääsemme keskustaan"

"Kyse on periaatteista, Genji. Vihaan aamuherätyksiä..." Angela mutisi ja hörppäsi taas kahviaan, vaikka oli vasta haukkunut sen makua. Hänelle aamukahvi oli erityisen tärkeä, varsinkin aikaisina aamuina. Joten ennen terminaaliin ryntäämistä Angela ja Genji olivat hakeneet lentokentän kahvilasta Angelalle kahvin. Genji ei ottanut mitään, ei edes teetä, vaikka hänellä oli tapana juoda teetä aamuisin. Mutta nyt Angela taisi tajuta, mikä ystäväänsä vaivasi; Genjiä jännitti tavata veljensä. Olihan se ihan ymmärrettävää. He eivät olleet nähneet pariin vuoteen, vain silloin tällöin laittaneet viestejä. Tosin nyt viime kuukausina viestittely oli ollut paljon aktiivisempaa, kuin aiemmin ja siihen oli hyvä syy. Genji oli saanut houkuteltua Hanzon Budapestin Kansainväliseen Yliopistoon – samaiseen yliopistoon, jossa myös Genji ja Angela opiskelivat. Genji tiesi, että Hanzo ei ollut aluksi kauhean kiinnostunut yliopistoon menemisestä tai edes kotimaansa jättämisestä. Kun hän ja Angela kävelivät pienen sisäputiikin ohitse, Genji vilkaisi itseään peilistä. Hän oli pukeutunut huppariin, t-paitaan ja farkkuihin, pidellen laukkunsa hihnasta kiinni. Päässään hänellä oli tummanvihreä huivi, pitämässä hiukset pois tieltä. Tosi outoa... Jos Genji olisi sanonut itselleen, että 10 vuoden kuluttua sinä pukeudut, kuin eurooppalainen hipsteri, hän ei olisi uskonut. Siksi Genjiä hieman pelotti, miltä Hanzo mahtoi näyttää, kun hän saapui tänne. Oliko hän edelleen pukeutunut siihen siniseen kietaisupaitaan? Oliko hän edelleen pukeutunut japanilaisen kulttuurin mukaisesti, kunnioittaen jokaista vaatekappaletta, koska jokaisella oli tarina sisällään. Tarina isästä, tarina äidistä, tarina kotimaasta ja kodista... Tarina veljeksistä. Genji halusi ennen kaikkea, että Hanzo tunsisi olonsa tervetulleeksi Budapestiin ja läntiseen kulttuuriin. Genjillä oli ollut jopa vaikeampaa, hän oli lähtenyt Eurooppaan yksin. Tosin kiitos Angelan, Genji oli oppinut eurooppalaisen kulttuurin hyvin. Ei hän täysin ollut unohtanut tapojaan, joita Japani oli hänelle tuonut, mutta Genji olisi valehdellut, jos hän olisi sanonut, ettei pitänyt läntisestä kulttuurista. Hän rakasti alati muuttuvaa kaupunkikuvaa ja katumuotia, sekä slangia, mitä ihmiset puhuivat. Hän rakasti populaarikulttuuria ja sen tuomia viittauksia ja sanontoja. Genji ja Hanzo tulivat hyvin vanhoillisesta perheestä, jolle japanilainen kulttuuri ja elämäntavat olivat kaikki kaikessa. Genji oli elänyt koko lapsuutensa siinä kulttuurissa, joten nämä viimeiset kolme vuotta Euroopassa olivat olleet hänen elämänsä parhaat. Ja hän toivoi kovasti, että ne olisivat sitä myös Hanzolle. Angela ja Genji tulivat terminaaliin juuri ajallaan, sillä matkustajia oli alkanut tulla ulos koneesta. He etsivät katseillaan Hanzon näköistä miestä. Angela ei tietenkään ollut koskaan tavannut Hanzoa, mutta hän oli nähnyt miehestä kuvia, joten hän yritti muistinsa perusteella etsiä. Lopulta heidän silmiinsä osui oikea jätkä, tosin... Genji ei meinannut uskoa silmiään. Hanzo oli hyvin kaukana siitä, mitä hän oli viimeksi nähnyt kotonaan Japanissa. Hanzo oli hieman ajanut hiuksiaan, nostanut ne tyypillisille poninhännälle, mutta se ei ollut ihmeellinen asia, vaan hänen vaatteensa; Hanzolla oli tumma huppari, siniset farkut ja maiharit. Ja Genji olisi nopealla silmäyksellä voinut vannoa, että hänellä oli myös jonkinlaisia lävistyksiä. Reppukin hänellä oli, sekä hieman isompi urheilukassi, "onko tuo hän?" Angela kysyi yllättyneenä. Ennen kuin Genji kerkesi vastata, hän juoksi halaamaan veljeään.