Jesse McCree on luuseri

Luku 4

Tunti oli juuri loppunut, kun professori Jack Morrison pakkasi tavaroitaan. Hän oli sopinut tänään tapaamisen, jota hän odotti aika... pelonsekaisin tuntein. Yleensä Jackilla ei ollut tapana tavata oppilaidensa vanhempia. Olivathan hänen oppilaansa jo aikuisia, yli kaksikymppisiä yksinasuvia ihmisiä, joiden ei tarvinnut asua vanhempiensa kanssa tai turvautua heihin. Mutta yksi heistä oli erilainen ja se oli Jesse McCree. Morrison sattui olemaan jo kolmatta vuotta yksi Jessen vakituisia opettajia ja hän oli huomannut, miten nuori mies ei edelleenkään oikein hallinnut... mitään. Kun viimeinenkin oppilas oli häipynyt luentosalista, hän huomasi tummaan nahkatakkiin pukeutuneen latinomiehen kävelevän varovasti sisälle saliin. Jack nosti katseensa yllättyneenä. Hän odotti, että McCreen isä olisi jokin vanha juoppo, joka ei edes kehtaisi ilmaantua hyvin pukeutuneena. Mutta hän oli ollut hyvin väärässä. Vastaan tulikin tumma mies tummilla hiuksilla, suklaanruskeilla silmillä, huolitellun parran kanssa, musta nahkatakki ja tiukat housut jalassaan. Hän näytti kantavan oikeassa kädessään kypärää ja vasemmassa kädessä olkalaukkua. Hän oli siis varmaankin tullut moottoripyörältä.

"Päivää!" Jack sanoi ja hymyili hieman miehelle. Hänen äänensä kaikui tyhjässä auditoriossa, "te lienette herra McCree? Jessen isä? Minä olen professori John Morrison"

"Kyllähän minä Jessen isä olen, mutta en McCree", mies vastasi ja käveli luokan eteen, ojentaen kättään, "Gabriel Reyes". Jack oli hieman yllättynyt siitä, että Jessen isällä ei ollut samaa sukunimeä, kuin Jessellä itsellään. Ehkä Jesse oli ottanut äitinsä sukunimen.

"Suokaa anteeksi. Käydään istumaan", Jack ohjasi vieraansa istumaan auditorion ensimmäisiin pulpetteihin ja kaivoi esille kansion, jossa hän säilytti Jessen kokeita. Hän ojensi kokeet Gabrielille tarkasteltavaksi, "olen hyvin huolissani Jessen koulunkäynnistä. Hän on fiksu poika ja kun hän oikeasti yrittää, hän on luokan parhaimpia. Mutta on ikävää, että hänen yrittämisensä on... hyvin vähäistä" Gabriel ei sanonut tähän sanaakaan, vaan tarkasteli mieluummin poikansa koepapereita. Jack meni varovasti lähemmäs ja kysyi, myöskin hieman varovasti; "Onko Jessellä... kaikki ihan hyvin? Tarkoitan siis henkisesti" Gabriel nosti katseensa hieman epäillen mieheen, "monet opiskelijat, joilla on oppimisvaikeuksia, kärsivät usein myös eräänlaisista keskittymishäiriöistä, lukuvaikeuksista ja muista sairauksista, jotka ovat hoidettavissa"

"Minun pojassani ei ole mitään vikaa. Hän on vain saamaton", Gabriel vastasi. Hän vaikutti aluksi hyvin kylmältä, mutta kun hänen ja Jackin katseet kohtasivat, Gabrielin katse lämpeni. Hän oli kuullut aika paljon paskaa elämänsä aikana omista elintavoistaan ja poikansa elintavoista. Mutta Jackin katseesta hän näki, että professori todella halusi auttaa eikä tullut pilkkaamaan. Tämä sai Gabrielin hieman avaamaan sanaista arkkuaan; "meillä on vain... ollut hieman raskaampi menneisyys. Jessen äiti menehtyi hänen ollessa vielä tosi pieni. Minä ja Jesse... molemmat kärsimme siitä. Henkisesti... Olimme molemmat aika hukassa. Asuimme silloin vielä Yhdysvalloissa ja olemme oikeastaan viimeisen kolmen vuoden aikana vasta alkaneet löytää sitä oikeaa tietä. Mutta minusta tuntuu, ettei Jesse ole vielä löytänyt sitä"

"Ymmärrän", Jack sanoi. Hän siirsi katseensa takaisin papereihinsa, "Jesse on kyllä käynyt erityisopettajalla ja opinto-ohjaajalla, mutta ainakaan toistaiseksi heistä ei ole ollut suurempaa hyötyä. Minulla on hyvin läheiset välit oppilaisiini ja... kuulin, että Jesse oli viime viikonloppuna kuljetettu ambulanssilla sairaalaan" Jack huomasi heti, miten Gabrielin ilme muuttui hieman häpeäväksi. Häntä hävetti myöntää, että hän oli päästänyt poikansa sellaiseen tilaan, missä hän oli, "onko Jessellä ongelmia alkoholin kanssa?"

"Ei. Jos hänellä olisi alkoholiongelma, hän ei pystyisi niin tasapainoiseen elämään, kuin mitä hänellä on nyt. Jessellä on kuitenkin työpaikka", Gabriel sanoi, "ei hän juo, kuin viikonloppuisin... ja... joskus olen kuullut, että hän juo, kun skippaa luentoja"