Take Me Away From You

Part 4

Nathan hymyili pojalle tuota ihanaa lempeää hymyä ja suukotti tämän otsaa. -"Ei, hän ei ole äitisi. Löysin tytön metsästä. Haluatko esitellä itsesi?"
Poika pudottautui pois tuolista. Hän oli selvästikkin hyvin nuori. Arvioisin pituudeksi noin 80cm? Äh en minä tietä!

-" Hei olen Matteo!" Poika sanoi suu korvissa asti. Hän katsahti Nathaniin, joka nyökkäsi takaisin ja lähti sitten juosten yläkertaan.
-" Onko Edith maapallolla?" Kuului yhtäkkiä selkäni takaa. Käännähdin katsomaan. Nathan oli kiertänyt saarekkeen ympäri ja halasi minua nyt takaapäin. Hymyilin hänelle.
-" Joo, olen minä. Mietin vaan tässä, että minkä ikäinen Matteo on?"
-" Hän täyttää viikon päästä kolme, mutta pituudensa puolesta voisi olla jo ainakin neljä!" Hän sanoi söpö virne kasvoillaan.
-" Saanko kysyä vielä yhtä asiaa?" Kysyin mutta tällä kertaa hiukan varovaisemmin. Huomasin kuinka Nathanin katse käväisi yläkerrassa, mutta kääntyi sitten takaisin minuun.
-" Toki." Hän selvästikään ei osannut ottaa epäileväisyyttään pois äänestään. Liikuin siis vaarallisilla vesillä. Olin jo avaamassa suuni mutta päätinkin muuttaa kysymystä.
-" Missä minä nukun ensiyönä? Portaita en taida päästä tämän kipsin kanssa!" Sanoin naurahtaen ja osoitin pitkää, melkein koko jalan peittävää kipsiä.
-" Valitettavasti en voi päästää sinua alakertaan nukkumaan, koska veljeni nukkuu siellä mutta voinhan minä kantaa sinut yläkertaan..." Leveä virne kohosi taas hänen kasvoilleen.

Ja aivan yhtäkkiä hän heilautti minut itsensä olkapäille ja lähti juoksemaan rappusille päin. Minä kiljuin ja nauroin samaan aikaan. En tiennyt oliko tämä kamalaa vai hauskaa, mutta ainakin pääsin nopeasti yläkertaan. Olen onnellinen että portaat hän sentään kävelee. Ylätasanteelle päästyämme hän pudotti minut etukautta syliinsä. Tässä kohtaa olin aivan varmasti punastunut, sen voin luvata. Hän kantoi minut käytävän päässä olevaan suureen makuuhuoneeseen. Huokaisin ihastuksesta. Huone oli suorastaan valtava! Seinät olivat valkoiset, lukuunottamatta yhtä seinää, joka oli täynnä koristetiiliä. Sitten katseeni siirtyi sänkyyn. Se oli iso kahden hengen pari sänky. Peiton lakanat olivat varmaankin jonkun muun valitsemat, koska en usko päivääkään, että Nathan on osannut valita jotain värikästä. Sen huomaa jo siitä miten se pikku poika Matteo pukeutuu. Hänellä oli yllään harmaa, hiukan liian iso huppari ja mustat farkut.

Samassa tunsin jotain pehmeää selkääni vasten. Nathan nousi venytellen ylös ja katsoi minua jälleen tuo söpö virne kasvoillaan.
-" Huomenta päivänsäde. Sinä se menet ajatus maailmaan helposti!"
Nousen istumaan sängylläni ja katson Nathania suoraan silmiin. Jostain syystä minun tekisi hirveästi mieli suudella häntä. Hetkinen! Nyt paikka, rauhoitu ja rentouta mielesi nuori neiti!
Nathan kyykistyi nyt jo minun eteeni niin että näkisi silmäni kokonaan.
-" Oho, en oo ikinä nähny et joku ois noin syväs ajatusmaailmas!" Nyt hän alkaa jo heiluttelemaan käsiään silmieni edessä. Tuota jatkuu vielä ainakin viisi minuuttia, kunnes lopulta hätkähdän hereille.
-" Noni! Vihdoinkin! Luulin jo että olit mennyt koomaan tai jotai." Hän naurahtaa. Samassa en kuitenkaan tiedä miksi, halaan tuota jumalaisen kaunista poikaa. Hän katsoo minua hetken hämmentyneenä mutta halaa sitten minua takaisin.

Käännyn lopulta katsomaan häntä. Nathanin silmissä loistaa pieni valon pilke. Sitten kuuluu Matteon ääni
-" Isi, sen tytön tavarat tuli!"
Nathanin katse muuttu hetken ajaksi kylmäksi ja pilke katoaa mutta lähtee sitten hakemaan tavaroita ja huuta pojalle takaisin,
-" Juu tullaan!"
Kuluu hetki, kun nään kuinka Nathan nousee ylös ja lähtee ovesta ulos. Hetken päästä Matteo kurkistaa oven raosta. Hymyilen hänelle lempeästi ja poika astuu sisään. Hän ei kuitenkaan käänny katsomaan minua.
-" Vietkö sinä isän minulta..?" Hän sanoi hetken kuluttua.
Hämmennyin tyystin.
-" Miksi minä veisin hänet sinulta?"
-" Näin kuinka hän katsoo sinua, Nathan tykkää sinusta."
Se osui suoraan naulan kantaan. Vajosin jälleen ajatuksiini. Se on minulle paha tapa ainakun joku mainitsee jotain uutta varoittamatta yhtään. Ajatuksissani olen pahimmillaan ollut kerran noin tunnin, kun en tajunnut ajan kulkua. Lopulta veljeni oli täytynyt kaataa lasi jääkylmää vettä päälleni jotta heräisin tähän todellisuuteen. Hän on käyttänyt minua tästä lääkärissä ja terepiassakin mutta mikään ei ole toistaiseksi toiminut.
Silloin tunnen jonkun läimäyksen poskessani. Tällä kertaa joudun avaamaan silmäni. Olen näköjään taas "nukahtanut"
-" Mitä nyt?" Kysyin ihmeissäni. Katsahdin ympärilleni. Matteo itki, Nathanin selän takana. Nathan puolestaan oli kyykyssä edessäni ja näytti huolestuneelta.
-" Voitko varmasti ihan hyvin. Olet maannut tuossa kohta puoli tuntia antamatta merkkiäkään olemassa olostasi." Hän sanoi ja nyt Matteo katsahti minuun. Syyllisyys paistoin pojan silmistä. Minulle tuli nyt vuorostaan syyllinen olo. Olin itketyttänyt tuota poikaa ihan turhaan.
-" Ei hätää, Matteo. Et sinä tätä aikaan saanut." Sanoin ja hymyilin tälle ystävällisesti. Avasin käteni ja poika juoksi syliini. Nathan vetäytyi tällä hetkellä vähän kauemmas ymmärtämättä mitään.
-" Mistä tiesit?" Matteo sopersi ja näytti vaivaantuneelta.
-" Olen toiminut lapsen vahtina 12 vuotiaasta asti. Olen siis hyvä lukemaan lasten ilmeitä ja sinusta paistoi syyllisyyden tunne. Mutta ei hätää kaikki on hyvin ja Nathan olen kyllä ihan terve, selitän tuon sinulle myöhemmin." Sanoin katsahtaen äkkiä poikaan, joka oli vetäytynyt meistä vähän kauemmas hyvin hämillään. Matteo kuitenkin antoi minulle halin ja lähti varmaankin omaan huoneeseensa leikkimään.
-" Olet näköjään myös hyvä leikkimään että kaikki on hyvin.." Nathan vastasi surumielisesti.
-" Ihan totta! Olen terve ja kaikin puolin kunnossa! Jos tätä jalkaa ei lasketa." Naurahdin itselleni.
-" Miten sitten joudut välillä tuollaiseen, kutsutaan sitä nyt, vaikka transsiksi?"
-" En tiedä. Tämä sama ongelma alkoi ollessani 15 vuotias. Istuin koulussa ja yhtäkkiä "nukahdin" viideksitoista minuutiksi. Silloin minut lähetettiin sairaalaan, koska siinä transsissa minulla oli mennyt silmät kiinni. Ja kyllä minulla on mahdollisuus mennä transsiin silmät auki tai kiinni." Sanoin ja pidin hetken tauon.
-" Mitä lääkärit siihen sitten sanoivat? Miten sinut saa silloin hereille?" Nathan kysyi hiljaa. Hän istuutui sängylleni ja katseli minua edelleen hiukan hämillään.
-" Lääkärit? He eivät osanneet sanoa yhtikäs mitään muuta kuin, että tona aikana elin tasoni putoaa kooman tasolle. He kutsuivat näitä pikku koomiksi joista herään korkeintaan tunnin jälkeen. Ja mitä herätykseen tulee niin veljelläni oli tapana kaataa lasi jääkylmää vettä päälleni että heräisin. Se ainakin toimii, mutta mukavaa se ei ole!" Naurahdin jälleen.
-" Vai niin... Voiko tuo tapahtua missä vain, milloin vain?
-" Ei, se tapahtuu vain silloin, kun joku sanoo jotain mitä alan sitten kunnolla miettimään."
-" Ahaaa... Ja Matteoko sitten sanoi jotain sellaista mikä vei aivojesi kaiken huomion?"
-" Kyllä, mutta älä jooko mene kyselemään häneltä siitä. Poika on selvästi tolaltaan tapahtuneesta ja ehkä hiukan peloissaan. Mutta jos haluat kokeilla parantaa hänen oloaan voit mennä kysymään VAROVASTI häneltä itseltään, että onko kaikki hyvin."
-" Sinä tosiaan osaat käsitellä lapsia..."

                        Sanoja 990
                               -D