Take Me Away From You

Part 5

Nathan lähti huoneesta, jättäen oven silti auki. Hetken aikaa oli aivan hiljaista. Sitten joku tuli sisään ja se joku toi mukanaan ison määrän tavaraa. Muistin silloin, että Nathanin velihän oli lähtenyt hakemaan tavaroitani lentokentältä. Nousin varovasti sängyltä, napaten keppini sängyn päädystä. Nilkutin ylätasanteelle. Ja kyllä, Nathanin velihän se siinä. En muistanutkaan kuinka paljon tavaraa olinkaan pakannut. Hän nimittäin kantoi sisään suunnilleen kymmenen suurta pahvilaatikkoa. Nathan saapui veljensä avuksi kantamaan tavaroita yläkertaan, huoneeseeni.
-" Haluatko purkaa laatikot itse vai autammeko me siinä?" Nathan kysyi kantaessaan kahta suurta pahvilaatikkoa molemmissa käsissään. Väistin poikien tieltä ja vastasin,
-" Puran itse mutta kiitos avusta."
-" Sano, jos tarvit apua!" Nathan hymyili ja osoitti huonetta rappusten vieressä.
-" Matteo on tuolla. Voisitko puhua hänelle? Hän ei usko minua.." Nathanin ääni hiipui loppua kohden.
-" Okei? Katson mitä voin tehdä." Yritin puhua rohkaisevasti mutta en tainnut onnistua?

Saavuin huoneen ovelle. Kokeilin ensin koputtaa oveen mutta, kun mitään ei kuulunut päätin vain astua suoraan sisään. Aluksi jalkani olivat pettää. Edes veljeni huone ei näyttänyt tältä. Vaatteita ja tavaroita lojui sikin sokin ja olin näkevinäni jopa muutaman tyhjän pizzalaatikon.
-" Matteo...? Oletko täällä? Saisinko puhua kanssasi hetken?" Tuon sanottuani huomasin huoneen perällä olevan sängyn alla liikettä. Istuuduin sängylle ja laitoin kepit nojaamaan työ pöytää vasten.
-" Noniin, mikä mieltäsi painaa Matteo? Voit kertoa minulle, minä kyllä kuuntelen ja olosikin varmasti helpottuisi, jos puhuisit jollekkin." Sanoin rauhallisesti. Matteo tuli pois sängyn alta mutta oli kietoutunut valtavaan peittoon. Hän ryömi sängyn nurkkaan ja veti peittoa tiukemmin ympärilleen.
-" Matteo... Minuakin välillä harmittaa mutta läheisille tai vanhemmalle puhuminen auttaa aina." Mitään ei tapahtunut. Nostin kipsini sängylle ja menin kyljelleen makaamaan Matteon peitto mytyn eteen. Aloin silittämään tasaiseen tahtiin hänen selkäänsä edes takaisin. Hyräilin samalla susilaulua jonka veljeni oli joskus opettanut minulle. Hetki hetkeltä hän alkoi pikkuhiljaa rauhoittua. Noin 15 minuutin silittelyn jälkeen hän lopulta taisi nukahtaa. Vedin varovasti peittoa pois hänen päänsä päältä. Matteo tuhisi unissaan ja käänsi kylkeään. Vedin hänen päänsä tyynylle ja peittelin peiton tiukasti tämän ympärille. Se auttaa pikku lapsia rauhoittumaan ja tuntemaan olonsa turvalliseksi. Hiissasin itseni takaisin sängyn reunalle ja nappasin yöpöydän vierestä kepit. Yritin päästä huoneen toiselle puolelle mahdollisimman hiljaa, mutta puolessa välissä huonetta olin saada sydänkohtauksen. Matteo puhui unissaan
-" Äiti, älä mene..."
Ja tuli taas hiljaista. Hymyilin hitusen ja kävelin ovelle. Oven takana odotti minua kuitenkin yllätys. Nathan oli nukahtanut oven viereen käytävälle ja hänen poskellaan oli yksi, yksinäinen kyynel. Kyykistyin Nathanin viereen ja pyyhin kyyneleen pois. Jatkoin matkaani alakertaan. Katselin ympärilleni ja huomasin takaoven olevan raollaan. Lähdin harppomaan takaovelle mutta matkalla huomasin vanhan valokuvan tiskikoneen reunalla. Kuvassa kaksi poikaa istuvat laiturilla äitinsä kanssa. Soin pienen hetken kuvan katselulle jonka jälkeen menin ulos pienelle kuistille. En aluksi huomannut Nathanin veljeä, joka istui aidan kaiteella ja poltti tupakkaa.
-" Tuo on kyllä aikamoinen suoritus..."
Kuului hetken päästä ääni oikealta puoleltani.
-" Ah, sinä taidatkin olla Nathanin veli?"
-" Kyllä vain ja ilmielävänä! Nimi on muutes Max, jos rakas veljeni ei ole jo sitä sinulle kertonut."
-" Ei ole ehtinyt. Mutta mainitsit äsken jotain aikamoisesta suorituksesta. Mitä tarkoitat?"
-" Sitä että sait Natin itkemään. Hän itki muistaakseni viimeksi ollessani 5, kun isä lähti suoraa tietä hemmettiin." Hän sanoi muistellen selvästi tuota tilannetta inhoava ilme kasvoillaan.
-" Ja kuulin muutes tilanteestasi. Aika ikävää, etkö tosiaan tiedä muita sukulaisiasi?"
Mutta en pystynyt enää vastaamaan. Olin taas vajonnut ajatuksiini.

Miksi Nathan pyysi minua juttelemaan edes alunperin Matteolle? Eikös hän ole Matteon isä? Ja miksi Nathan itki? Teinkö jotain väärin vai oliko se vaan muisto? Nyt olen kyllä hämilläni... Hetkinen?! Ovatkohan he katsoneet laatikoihini? Voiko se olla syy Nathanin outoon käytökseen?

-" Edith!? Huhuu!! Vastaa minulle!!" Kuului huuto jostain kaukaa. Tunnen jotain pehmeää selkäni alla ja
hätkähdän hereille tällä kertaa talon sohvalta.
-" Missä välissä..." Mutten ehtinyt sanoa asiaani loppuun, kunnes jo Matteo heittäytyi kaulaani.
-" Sinä teit sen taas..." Kuului Nathanin huolestunut ääni vierestäni. Katsahdin ympärilleni. Makasin poikien olohuoneen sohvalla ja vierestä katseleva Max näytti järkyttyneeltä.
-" Oletko varmasti kunnossa, sait aika kovan iskun?" Max kysyi varovasti.
-" Hetkinen... ISKUN?!"

                        Sanoja 644
                                -D