Oneshots

Haista vittu

Sä jätit mut. Yksin. Pimeeseen. Vähän ku lapsen ilman vanhempia, mut olin kai viel avuttomampi. Jumalauta, haista vittu.

Siinä sä vaan seisot, katot mua ku rottaa ja leikit ettet tunne. Kyllä sä mut tunnet. Paremmin kun kukaan.

Muistatko sä ees miten lähelle mä sut päästin. Muistatko sä ees miten lähelle sä mut päästit. Muistatko sä saatanan huora ees että mitä me oltiin. Haista vittu.

Miks sä oot tommonen. Miks sä seisot siinä ylväänä ja edustavana ja mä näytän tältä. Miks sä näytät siltä et sua ei kiinnosta kuka mä oon. Koska sua kiinnostaa, kyllä mä sen tiedän.

"Oot muuttunut", sä sanot. Mä en sano mitään. Katon vaan sun myrkkyä tihkuviin silmiin. Hyi helvetti, miten oon koskaan aatellut et ne oli ihanat. Koska mä rakastin sua, sanoo ääni mun takaraivossa. Tottahan se puhuu mutta en mä halua hyväksyä sitä.

"Painu helvettiin", mä sähisen. Sä katot mua edelleen inhoten ja alaspäin. Kato vaan. Ei se mua satu. Sä satutit mua niin helvetin kovaa ettei tää tunnu enää yhtään miltään. Haista vittu.

Miks kaiken pitää olla nii paskaa? Mä luulin et joku oli kerrankin mennyt hyvin. Mä luulin et suhun pysty luottaan ja luulin et oisin vihdoinki turvassa. Olin ihan helvetin väärässä.

Sä seisot siinä vieläkin, ylimielisenä ja uhkaavana. Haista vittu.

"Mä sanoin että vittuun siitä", ärähdän sulle. Sä katot mua edelleen toksisesti ja käännyt yhtäkkiä ympäri. Sä kävelet pitkin askelin pois mun luota ja jätät jälkees vaan kipua ja tuskaa.

Kyllä mä sua edelleen rakastan. Haista vittu.

***

245 sanaa

Tätä oli puhdistavaa kirjottaa