Älä koskaan ihastu.

.1.

Avasin reppuni. Olin juuri tullut Eveltä. Mietiskelin Even sanoja. Hän oli sanonut ne kaksi-vuotta sitten. Olin ollut 16-vuotias. Osasin Even lausahduksen ulkoa. "Rakastuminen on vaarallista. Se ajaa hulluuden partaalle ja saa sanonomaan ja tekemään asioita mitä ei pitäisi. Nyt Rosa kuuntele tarkasti. Älä koskaan ihastu, tai varsinkaan rakastu. siitä seuraa vain pahaa," mumisin sanat. Tänään, ollessani Even luona oli tyttö kysynyt minulta kysymyksen. "Rosa, ootko sä ihastunut? Älä sano että oot," oli Eve hätäillyt.

Tämä nimittäin piti sanoistaan tiukasti kiinni. Olin vastannut että en tietenkään. Eve raukka oli uskonut. Mutta minä olen ihastunut. En minä tahallani parhaan ystäväni neuvoa ollut noudattamatta, mutta joskus tunteet ottivat vallan kehosta. Saivat kehon tanssahtelemaan ja sydämmen hypähtelemään. Minä onneton en ollut edes osannut ihastua sellaiseen poikaan johon minulla olisi edes joitain mahdollisuuksia. Ei. Olin ihastunut Benjamin Kallioon. Poikaan johon tällaisten Rosa Lähteen kaltaisten tyttöjen ei kannattaisi edes ihastua. Saati rakastua. Silti kaikki olivat ihastuneet Benjaminiin. Siis oikeasti kaikki. Paitsi Eve.

 Avasin television. Sieltä tuli Simpsoneita. Naurahdin. Kun olin ollut noin 10 olin katsonut Simpsoneita aina, kun niitä  oli televisiosta tullut. Olin katsonut niitä liikaa ja kasvanut yli. Vaihdoin Subin Netfliksiin ja laitoin sieltä Blacklistin vanhoja jaksoja pyörimään. Katsottuani muutaman jakson päätin mennä suihkun kautta nukkumaan.

Päästyäni peittoni alle painoin pääni tyynyyn ja ajelehdin unten maille. Voi tiedätkö sen tunteen, kun näet kuukauden painajaisten jälkeen hyvää unta. Jep, ihana tunne. Entä sen tunteen, kun joku idiootti soittaa sinulle keskellä yötä  herättäen sinut siitä ihanasta unesta. Joo, ärsyttävää. Hyvin, hyvin ärsyttävää.

Ja voiko olla parempaa tuuria, kuin että se soittaja on humalainen isosiskosi joka pyytää sinulta kyytiä. Vastasin kieltävästi. Ei minulla ole edes ajokorttia. Ja siskoni Liliana Selina Lähde, joka on minua neljä vuotta vanhempi ja varmaan joku alkoholisti, suuttui siitä. Siis oikeasti suuttui. Lili nimittäin rupesi huutamaan minulle. Suljin puhelun ja vaivuin takaisin unien, tällä kertaa ei niin mukavien unien maailmaan.

Unessa olin treffeillä. Minulla oli päällä punainen, lyhyehkö avo-selkäinen mekko, ja meikiksi olin pistänyt pohjameikin, ripsivärin, eye linerin sekä mekkooni sopivaa punaista huulipunaa. Seuralaisellani oli vaaleat, kuitenkin hiukan minun  hiuksiani tummemmat hiukset, jotka oli aseteltu siististi taakse selvästi hiuslakkaa apuna käyttäen. Tämän miehen-alun nimi oli Daniel Warren. Daniel oli pitkähkö, ja komea. Istuessani ravintolassa Danielin kanssa päässäni kaikuivat Even sanat."Älä koskaan ihastu, tai varsinkaan rakastu," lause toistui mielessäni yhä uudestaan ja uudestaan.

Ja sitten heräsin. Olin hien peitossa. Minä tiesin, että en saisi enää unta. Tartuin puhelimeeni joka lepäsi vaalealla yö pöydällä. Onnistuin tiputtamaan puhelimeni maahan, matolle onneksi mutta silti. Nostin puhelimeni turhautuneena.

Olin kirjoittanut nettiin hakusanaksi Daniel Warren. Netti paljasti että Daniel oli oikeasti olemassa. Hän oli 19-vuotias mies, vaaleilla hiuksilla. Mutta olinko nähnyt hänet livenä? En. En ollut. En tosiaan. Vai olinko? Ei en ollut. Ehkä entisessä elämässäni.

Helou, täs on nyt tää eka luku. Toivottavasti tykkäsit. Kommentoida saa aina, palaute on siis sallittua niin hyvässä kuin pahassa. Mut kiitis ku luit. Mitä luulette, onko Rosa nähny joskus Danielin livenä?

<3Jenna